Suomi on vapaan sanan maa

Että voi pienellä pennulla olla kovasti asiaa. Meidän perheessä ainakin kommunikointi toimii. Camus kertoo ystävällisesti ääneen jokaisen pienenkin yksityiskohdan, mikä ei hänen mielestään ole kohdallaan. Pissahädän vinkumalla, kakkahädän vinkumalla kovempaa, väsymisen mouruamalla ja kiljumalla, tylsistymisen kiljumalla, turvattoman olon huutamalla, saamansa kolhut huutamalla ja räyhäämällä kolhun aiheuttajalle purren samalla kaikkea mikä osuu kohdalle. Mielenkiintoista. Temperamenttinen pieni. Toistaiseksi rähinän ja puremisen rauhoittamiseen toimii hellä, mutta tiukka ote niskasta ja matalalla äänellä hitaasti puhuminen. On toinen kyllä suloinen ja luottavainen, vaikka sen on vaikea tajuta, ettei tässä talossa saa periksi huutamalla. Hurjaa, minkä raivokohtauksen sai, kun olisi halunnut tulla alas sohvalta, mutta ei uskaltanut hypätä eikä liukua itse. Pohdiskeltiin siinä kasvotusten, miten asian voisi parhaiten korjata ja tulin vastaan tekemällä päiväpeitosta liukumäen, jota pitkin pääsi liukumaan itse alas. 

Pojat ovat ottaneet tavaksi iltapäiväpainit, joissa Camus rökittää Sólasia, joka ottaa iskut vastaan arvostettavalla huumorintajulla. Isoveikka ei suutu, vaikka toinen roikkuu ulkonakin koko ajan hampailla kiinni takajaloissa ja hännässä.

Iltapäivällä käytiin mutka Sellon ostoskeskuksessa ostamassa pojalle leveämpi vinttikoirille sopiva panta ja voi että oli paljon ihmeteltävää ja paljon asiaakin, kunnes nukahti tyytyväisenä syliini masu täynnä kuivattua naudankeuhkoa. Samalla saatin harjoitella autossa olemista. Vaikka menomatkalla kuuntelimmekin äänekästä protestia, joka pysyi jokseenkin kurissa naudanmahan paloilla, paluumatka meni pennun nukkuessa jalkatilassa. Illalla Camus nukkui niin sikeästi, että missasi yhden ruokailun, eikä kuitenkaan jaksanut syödä myöhemmin sen enempää kuin normaalisti kerralla syö.

                                        Uusi upea panta.

Aamulla pentu sai 120g kalkkuna-sisäelin-kasvisseosta eiliseltä ja puolelta päivin 200g jauhettuja broilerinsiipiä, kun oli niin nälkäinen. Jyrsi päälle vielä Sólasilta jäänyttä naudan rintaluuta. Sitten ei ruoka maistunutkaan kuin myöhään illalla, jolloin söi kalkkuna-sika-nauta-kasvisseosta, johon lisäsin 1/3tl kalsiumia. Syynä tähän se, että vaikka lihaluumix on näyttänyt sulavan ihan ok, eilisen jauhetun poron luunsirut tulivat tänään ulos melkein sellaisenaan. Koska vaikuttaa siltä, että kaikki luut eivät sula, lisään vähän kalsiumia kerran päivässä liha-kasvisseokseen, kunnes totean luiden sulavan paremmin. Ummetusta tai löysää vatsaa en ole kuitenkaan havainnut.

Huomasin tänään itsestäni vainoharhaisuuden piirteitä, kun aloin tuijottelemaan Camus´n etujalkojen niveliä, löytäen niistä muka vinoutta. Googletin heti 8 viikkoisen borzoin pennun kuvia ja kappas vaan, ihan samanlaiset jalathan meidän riiviöllä on kuin kaikilla muillakin.

Molemmat koirat olivat juuri mukana yöllisellä kävelyllä. Camus protestoi, kun ei saanut kävellä mukana koko matkaa, mutta pääsi sentään juoksemaan suurelle nurmikentälle. Sólasin panta löytyi viime yönä, kiitos tarkkasilmäisen naapurimme. Oli tippunut pöheikköön, kun tämä oman elämänsä greyhound törmäsi aidan tolppaan juostessaan. Ei ollut itse moksiskaan tapahtuneesta, mutta pannan lukko aukesi ryminässä. Huomenna on taas uusi jännittävä päivä, kun koirat pääsevät matkustamaan autossa ja viettämään kesälomaa maalle. Pojat tuolla jo tuhisevatkin pedeissään. Hyvä levätä kunnolla, niin jaksaa taas seikkailla.