Rapatessa roiskuu.

Camus täyttää tänään 13 viikkoa. Aika iso on poika jo. Eilen Viikissä punnittuna 12,7 kg, tosin toinen vaaka eteisessä näytti 10,8 kg. Arvioisin itse, että todellinen paino on noin 12 kg. Vauhtia riittää ja vinttikoirille ominaisia juoksuspurtteja saa ihastella iltalenkeillä.

Pentu on lähes täysin sisäsiisti, mutta noin joka kolmas päivä ”unohtaa” täysin miten käyttäydytään. Silloin riehutaan, revitään, uhitellaan ihmisille, purraan kaikkea mikä liikkuu, pissataan sisälle, ei tulla luo eikä suostuta liikkumaan hihnassa. Kuitenkin välissä on aina pari autuasta päivää, jolloin pentu käyttäytyy esimerkillisesti ja pyytää joka kerta ulos tarpeilleen. Temperamenttia löytyy. Saa olla aika varovainen, ettei itse hermostu huonoina päivinä, niin tuskastuttavaa on yrittää pitää ne kuuluisat ”aina samat säännöt” riehuvalle ja uhmakkaalle pennulle. 

Ruoka maistuu todella hyvin, samoin uni. Aikamoinen kasvupyrähdys näyttäisi olevan meneillään.

 

Hei ihminen!

 

Tää ois tyhjä.

 

Vinttikoirat ovat mukavuudenhaluisia

Camus on saanut uuden ystävän. Yhteispotretti ei vain ottanut onnistuakseen.

 

Aina niin kaunis Demi the Aussie

Viime yön vietin Viikin pieneläinsairaalan päivystyksessä, kun Pikku-C rymysi metsässä kaatuen kai jonkin oksan päälle. Pieni huusi kuin syötävä, mutta emme ensin huomanneet mitään jälkiä tai vaurioita. Kotona katsoin pennun selkää tarkemmin ja huomasin syvän kolon ristiselän kohdalla. Iho oli viiltynyt rikki ja reiästä näkyivät jo alemmat kudokset. Huuhtelin haavan ja totesin, että se on liian laaja, syvä ja kipeä kotikonstein hoidettavaksi. Ei muuta kuin päivystykseen, missä Camus ommeltiin jälleen ehjäksi. Olipas vaikeaa antaa lupa rauhoitukseen, kun kyseessä on pieni pentu ja vielä vinttikoira. Keskusteltiin riskeistä pitkä tovi eläinlääkärin kanssa ja lopulta myönnyin vahvojen suositusten edessä kevyeen rauhoitukseen. Mitään komplikaatioita ei tällä kertaa tullut ja pääsimme lopulta kotiin lepäämään. Pentu on 5 päivää antibioottikuurilla ja kahden viikon päästä on tikkien poisto. Onneksi Camus on muuten terve hyvässä kunnossa. Kaikkea sitä tapahtuukin. Tänään toipilas on laskenut alleen jo kahdesti nukkuessaan. Lääkäri sanoi, että niin voi käydä rauhoituksen jäljiltä. Pentu oli puoliltapäivin pari tuntia todella levoton ja hieman aggressiivinenkin. Haavaa antaa käsitellä ihan hyvin, mutta puri kaikkea mikä sattui eteen, eikä sietänyt nostelua yhtään. Rauhoittui, kun sai riehua tunnin pihalla ja nyt on loppu päivän ollut todella kiltti ja kuuliainen.

 

Suht haastavaa elämässä on syödä puruluuta tötterö päässä.

Toivottavasti haava paranee pian, että Camus pääsee taas riehumaan normaalisti koirakavereidensa kanssa.

Camus 12 viikkoa, still going strong.

Camus täytti tänään 12 viikkoa. :)

Eilen riiviö sai ensimmäiset rokotukset. Eläinlääkäriklinikka Käpälämäki oli mukavan kotoisan oloinen paikka, mutta Camus’n mielestä kuitenkin äänekkään protestoinnin arvoinen, eikä hampaita voinut missään nimessä eläinlääkäritätille näyttää. Sólas oli mukana ”henkisenä tukena”. Sen flegmaattinen olemus on omiaan osoittamaan pikkuveikalle, ettei maailmassa ole kovin montaa asiaa mihin kannattaa energiaansa tuhlata. Lopulta Sólasin esimerkki sai pennun nukahtamaan lattialle.  Saimme kivan kirjeen saatteeksi, jossa todettiin pennun olevan kaikin puolin terve ja hyvässä kunnossa. Pieni nirhauma rinnassa johtuu luultavasti sohvalle kiipeämisyrityksistä. Onneksi sohvalle hyppääminen alkaa jo sujua. Painoa 10,6 kg ja korkeutta vajaat 50 cm. Molemille koirille määrättiin madotus kahden viikon päähän ja pentu saa neljän viikon päästä vahvistusrokotukset.

 

 

Reilu viikko sitten säikähdimme kunnolla, kun Camus oksensi pari kertaa ja vatsakin oli löysällä. Pidin pojan muutaman päivän diarsanyl kuurilla, vaikka oireet kestivät vain 12h. Ei tiedetä, mikä oli vikana, mutta ainakaan vatsatautia ei loppujen lopuksi vaikuttanut olevan. Yksi mahdollinen pahoinvoinnin aiheuttaja on namit, joita ehti syödä ennen kuin ehdin tarkistaa mistä ne oli tehty. Toinen selitys on, että broileri mitä sinä päivänä koirille annoin oli pilaantunutta. Sólasille ei kuitenkaan tullut oireita ruoasta. Joka tapauksessa selvittiin säikähdyksellä ja poika on sen jälkeen voinut aivan mainiosti. Koskaan ei ole vatsa löysällä tai liian kovalla. Luunsiruja tulee ajoittain ulosteen mukana, mutta suurimman osan sulattaa hyvin.

Ruokaa menee tällä hetkellä 800g-1000g päivässä riippuen aktiivisuudesta. Olen antanut lihaa ja luita jauhettuina (jauhettu poro, jauhettu kalkkuna, Murren lihaluumix) vähintään 500g ja loput kasvis-lihaseosta, johon olen lisännyt kalsiumia riippuen lihanmäärästä niin, että kalsium fosfori suhde pysyisi mahdollisimman oikeana. Lisään kasvis-lihaseokseen siansisäelinseosta 1xvko, naudan mahaa  sekä maksaa 1xvko, lohta 1xvko, 1-2kanamunaa 1xvko. Välillä vaihdan itsetekemäni soseet Murren liha-kasvismixiin tai Murren multimixiin vaihtelun vuoksi. Broileria vältän vielä, kun en ole varma mistä oksentelu johtui. Camus syö hyvällä ruokahalulla kaiken, mitä kuppiin laitetaan.

On ihanaa huomata, miten paljon koiramme pitävät toisistaan. Ne hoitavat toisiaan ja kisuavat sohvalla maaten tuntikausiakin päivässä. Oli hyvä päätös ottaa Sólasille kaveri. :) 

 

@ Café Carusel 11.8

 

Camus'n perusilme. Yritä nyt olla sitten ehdoton noiden syyttävien silmien edessä.

 

Söpösti omassa lempituolissa, joka on päällystetty kroonikkovaipalla ja vanhalla päiväpeitolla.

Jännitystä elämään!

Kuulin juuri, että meidän alueella on liikkeellä todella tarttuvaa ja ärhäkkää koirien vatsatautia, johon ei ole rokotusta. Naapuritalossa on yksi koira todella sairaana ja eläinlääkäristä sanottiin tautia olleen liikkeellä koko kesän. Täytyy myöntää, että pelästyin hieman tietoa. Otankin heti käyttöön hätävarjelun liioittelun: Pentu käy tarpeillaan vain hihnassa, koirakontaktit minimiin ja vapaana juoksutus tapahtuu nurmikentällä, jossa muut koirat eivät käy. 

Tosin mainitsemalla nurmikentällä sattui toissailtana aika kauhistuttava juttu. Valkoinen pentumme leikki irti ja kolme isokokoista, tummaa koiraa olivat hihnassa. Meillä ystäväni kanssa oli myös tummat vaatteet. Oli jo pimeää ja pilvisen sään takia näkyvyys noin nolla. Yhtäkkiä jokin kyyhkysen kokoinen lintu lentää meitä kohti ja kaartaa ensin eteemme laskeutuu meitä kohti sivulle ja kun käännymme katsomaan ja korotamme ääntä se äkkiä muuttaa kurssia ja nousee lentämään korkeammalle. Yhtäkkiä tajuan katsellessani lintua harmaita pilviä vasten, että se liikkuu kuin haukka ja kohta kuulemmekin kimeän ”kii kii” kajahtavan taivaalta. Herraisä, että säikähdimme. Äänet siirtyivät lopulta kauemmas ja mietin jo uskaltaisinko päästä pennun pois jaloistani. Liikuin parin metrin etäisyydelle ja yhtäkkiä jokin törmäsi takana olleeseen verkkoaitaan juuri koiran kohdalla. Tuntui kuin olisi elänyt keskellä Jurassic Parkia, kun ei tiennyt mistä suunnasta ja miten nopeasti haukka lentäisi  pennun kimppuun. Ihan kalvoi sisintä ajatella mitä vahinkoa haukan kynnet voisivat pienelle tehdä. Tiedossa on ainakin yksi tapaus, jossa haukka yritti napata bulldogin pennun aukealta. Omistaja oli alkanut karjumaan ja huitomaan ja haukka olikin tiputtanut pennun maahan. Camus näyttää kieltämättä ihan jänikseltä loikkiessaan holtittomasti ympäriinsä valkoisessa turkissaan. Onneksi ei käynyt mitään. Eilen illalla, pimeän tullen, kävimme siipan kanssa kokeeksi samalla alueella. Pieni hetki saapumisemme jälkeen alkoi metsänreunasta kuulua haukan kutsuhuuto. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin vaaleat vaatteet ja pysyttelimme valaistun tien läheisyydessä.

Tuossa edellisessä tekstissä hehkuttelin Camus’n sisäsiisteyttä, mutta toissapäivänä poitsu teki tarpeitaan sisälle taas oikein urakalla. Eilen ja varsinkin tänään on kuitenkin pyytänyt ulos suht ajoissa ja hyvin on ehdittykin. Imurointi ei pientä enää hetkauta, eikä myöskään raju ukonilma. Vaikka parvekkeen ovi jätettiin viime yönä auki, koirat nukkuivat välittämättä voimakkaasta salamoinnista ja jyrinästä.

 

Isoveli huolehtii

Camulla on koko joukko unileluja, jotka pitää saada iltaisin petiin ja sitten niitä pureskellaan puolihuolimattomasti jokaista vuorollaan.

Tänään kävimme ruokaostoksilla Murren Murkinassa, matkustustapana julkinen liikenne. Camus on ihan ok jo jopa bussissa eikä välitä ollenkaan kovasta liikenteen melusta.

 

Bussipysäkillä chillausta

Olemme metsästäneet pennun valjaita mahdollisimman suurella säätövaralla ja tänään nappasi. Murren Murkinasta tarttuivat mukaan EzyDog Harness valjaat, jotka on tarkoitettu autoon turvavaljaiksi. Pienellä patentoinnilla ne ovat juuri sopivat Camus’lle ja kotona totesin niiden sopivan jopa Sólasille! Loistavuutta! Mutta yritäpä saada nämä veijarit seisomaan hetken paikallaan mallikuvaa varten. En tarkoita, että mallit riehuisivat tai liikkuisivat pois kuvasta, vaan...

Kahden seisomaannostoyrityksen jälkeen:

 

EVVK. Eiks muka enää riitäkään, että näytän söpöltä.

*kaikki kolme oljenkortta käytetty ja pentu jopa istuu!!!*

 

No ota nyt se kuva jo!

2 sekuntia myöhemmin

*tassujen tepsuttelua*

*tumps*

 

Mene pois ihminen, tää ei jaksais nyt yhtään näitä sun leikkejä.

Valjaiden säätö ja seuraava potilas. Sólas osaa sentään tän homman, eiks vaan?

 

What the heck? Don't you dare to show that to anyone!

*Kolme kertaa maahan valuvan koiran jalkojen nosto ja asettelu ja pari uhkavaatimusta*

 

Fine! You'll get 4 seconds of me sitting! Start counting!

...3...2...1...

*tumps*

 

Game over.

 

Camus syö vaihtelevasti 600-800g ruokaa päivässä. Lihaluuaterian osuuden pyrin pitämään noin 60%:ssa ja kasvis(60%)liha(40%)soseen 40%:ssa. Tänään mitattuna pennun säkä on noin 48cm, paino 9,6 kg eli se on edelleen noussut reilun kilon viikossa. Tämän päivän puolella ei ole oikein ruoka maistunut, mutta onneksi eilen maistui senkin edestä.