sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Fast and furious!




Tänään Camus huomasi olevansa tuulennopea vinttikoira. Ehkä ei nurkissa ulvovan syystuulen, mutta ainakin leppoisan kesätuulennopea. Kaveri on saanut kirmailla talomme vieressä nurmikentällä vapaasti aina, kun käy tarpeillaan. Vasta 7 vkoa 4 päivää vanhan vinttarin motoriikka on parantunut aivan ällistyttävän paljon jo näiden parin päivän aikana. Kun poika oppi tänään vahingossa nelistämään täysiä, ei siitä meinannut tulla loppua. Ristiriitaisten tunteiden vallassa katselimme suin päin ryntäilevää pikkuista. Eikö se ollutkin niin, että pennun pitää antaa liikkua omaan tahtiin, oman halunsa mukaan? Vai oliko se niin, että pientä pentua ei vielä saanut turhaan rasittaa liikunnalla? Hauskaa näytti olevan!

No ainakin ruokahalu oli illalla kohdillaan. Muuten ruoka ei olekaaan maistunut niissä määrin, mitä huolellisesti laskettu taulukkoni näyttää kuusikiloisen pennun kohdalla. Lisäsin tänä aamuna eilisten raaka-aineiden lisäksi liha-kasvissoseeseen rasvaista kalkkunanlihaa ja ripauksen kalsiumia. Sitä meni huikeat 100g. Iltapäivän lihakasvissosesatsiin (80g) sulatin voita maistuvuuden takaamiseksi ja lisäsin ripauksen kalsiumia, koska Camus söi aamupäivästä vain 100g lihaluumixiä. Illan ateria hurjan liikuntatuokion jälkeen koostui 120g:sta lihaluumixiä, ripauksesta merilevää, 1/2tl kalanmaksaöljyä, 2tl naudan luuydinrasvaa. 
                                                 Päivän hankinta: ikioma ruokakuppi.
Makupaloina olemme käyttäneet kuivattua naudanmahaa, johon kumpikin koira on aivan hulluna. 
Camus on kasvanut aivan silmissä, mutta minun mielestäni näyttää jotenkin turhan hoikalta. Kaapista löytyy varalta kasvattajalta saatua penturuokaa, jota sekoitan ruokaan, jos tuntuu, ettei pentunen saa tarpeeksi ravintoa. Tosin koira ei itse ole mikään nappulan suurin fani, että tiedä sitten auttaako asiaa. Muuten kaikki on mennyt hyvin ja uloste on ollut normaalia, kerran on ollut mukana osa vähän löysempää.
Tänään Sólas ja Camus innostuivat jopa leikkimään keskenään. Isoveikka on ihanan hellä otteissaan ja pienemmällä on etiketti hyvin hallussa. 

 Kaiken kaikkiaan ihana pakkaus ja kaikkien rakastama laumanjäsen tämä pikku riiviö! :) Kauniita unia, oman kullan kuvia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti