Levottomat tuulet puhaltaa

Camus täyttää tänään 7kk. Säkäkorkeutta on noin 75 cm, painoa ei ole mitattu vähään aikaan. Voisin kuvitella, että lähemmäs kolmeakymmentä kiloa menee. Viimeisen kuukauden poitsu on saanut aamuisin vaihtelevasti 500g murren murkinan lihakasvismixiä/multimixiä/lohta ja kasviksia/kanamunia ja kasviksia ja illalla 500g lihaluumixiä tai noin 500g lihaisia luita.

Ensimmäisissä näyttelyissäkin käytiin kuukausi sitten. Harmi, että poitsu oli hieman väsyneen oloinen sinä aamuna, mutta ihan mallikkaasti juoksi kehässä ja antoi katsoa hampaansa loppujen lopuksi nätisti. J

Vauhtia on tullut lisää ja kaiken kaikkiaan Camuslaisesta on kasvanut hellyttävä nuori hurmuri. 

 

 

Nukkumisasennot ovat säilyneet hieman erikoisina.

Joululoma vietettiin upeissa joulumaisemissa lapissa. 

Matkustettiin junalla pohjoiseen ja bussilla ja junalla takaisin. Mikäs pojilla siinä chillaillessa ja uusia tuttavuuksia tehdessä.

 

Perillä odotti hämmästynyttä borzoita lumihanget, niitäkös piti ihmetellä.

Eilen käytiin hakemassa pojille uusi pikkuveli Savosta. Suloisen pehmoisen möyheä beauceron pentu Black Carambas Stratovarius tuli ilahduttamaan uuden vuoden vaihdetta. Kyllä olin eilen onnellinen ottaessani kolmen upean koirakaverin hihnat käteeni iltalenkillä. Kerrassaan verrattomia tuhisijoita jokainen omalla persoonallisella tavallaan.

Tänään sitten ilo muuttui osittain suureksi suruksi. Aikansa kutakin. Camus’n virallinen omistaja on tullut siihen tulokseen, että myy koiran pois toisaalle nyt, kun Sólasilla on toinen kaveri. Minulla koira on valitettavasti ollut viime kuukaudet vain hoidossa. Pikku venakko ei siis enää huomisesta lähtien kuulu meidän laumaamme. 

Ihan hirveää on luopua rakkaasta ystävästä. Niin paljon on koettu ja niin paljon on vietetty aikaa yhdessä pikkuisen kanssa. Kaikki ne valvotut yöt, kun toinen oli loukkaantunut tai sairaana. Kaikki ne päikkärit sohvalla lusikassa. Sadat ellei tuhannet yhteiset lenkit sekä epäonnistumisen ja onnistumisen hetket. Onneksi olen tallentanut muistoja oikein urakalla niin tekstin kuin kuvienkin muodossa. Ikävä on jo sydäntä raastava ja vaikea on selittää itselleen, miksi asioiden piti mennä näin. Ainoa lohtu tässä on se, että toinen pääsee onneksi hyvään kotiin ja vielä tähän ihan lähelle. Kotiin, mihin on saanut jo aiemmin tutustua ja missä siitä aidosti välitetään ja sen tarpeet osataan huomioida. Huoli on silti suuri tulevaisuudesta, kun tietää olleensa toiselle aina se lähin ja tärkein olento maan päällä. 

Tämän tarinan opetus: Elämä ei ole reilua, eikä koskaan tiedä mitä tulee vastaan. 

Jokainen menetys lähellä, niin ihminen kuin lemmikkikin, vie mukanaan palan sielua ja sydäntä. Me kaikki täällä sohvan pohjalla toivotamme Rakastetulle Camylaiselle hyvää elämää uudessa, toivottavasti loppuelämän kodissa. Otetaan tästä yhdessä sohvalla loikoilusta vielä kerran kaikki irti yhteisiä hetkiä muistellen.

 

    

Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan
en onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
enää hetken luonas olla saan

Ei tästä saa sen suurempaa
se riittää kun me muistetaan

JE T'EMBRASSE TRÈS FORT <3