Mörköikää odotellessa

 

Eugenian Carus Camus 4kk. Itse päivänsankari ei ollut potretista mitenkään innostunut... ;)

Meidän riiviöstä on kasvanut oikein hieno koiranalku. On ollut täysin sisäsiisti viikon, ulkona tarvitsee käydä enää vain 3-4 kertaa päivässä (parasta!). Viikon aikana on tapahtunutkin sitten suuria muutoksia pennun luonteessa. Tässä muutamia uusia kehityksen suuntia:

Enää ei, luojan kiitos, hauko suuhun ihan mitä tahansa tieltä. Katsekontaktin hakeminen on parantunut. Ei juurikaan hypi ihmisiä vasten. Kulkee ihan ok hihnassa. Ainoastaan maata pitkin lentävät lehdet ovat ylivoimainen ärsyke. On rauhallinen ja makupalan avulla aika hyvin kontaktissa, vaikka vastaantuleva koira räyhää meille. Antaa harjata jalatkin ja katsoa hampaat seisoen rauhassa paikoillaan. Tykkää käydä lämpimässä suihkussa. Muutenkin voi alkaa puhumaan jo tottelevaisesta koirasta. Melkein kuin olisikin kaksi isoa koiraa talossa. Kyllä kannatti panostaa pennun koulutukseen!

 

Camus et les feuilles mortes 21.9

 

Erkonomia ennen kaikkea.

 

Kukkulan kuninkaat

 

Yksi ihmeellisistä uusista jutuista: Camus tarjoaa Sólasille lelua.

 

Kaverikuva <3

 

Torstaina oli havaittavissa jotain ihme energiaa. Ensin jumii Sólas kesken liikkeen

 

Ja perässä jumii Camus.

Perjantaina vierailtiin illanistujaisissa. Tyypit etsivät tietenkin kiellettyjen listalla olevan sängyn jälkeen mukavimman makuualustan... :D

 

Pyykkikassi ja mattokasa, onko parempaa?!

Yksi ei ehkä niin hyvä juttu on "mörköiän" selvä lähestyminen. Camus ei missään nimessä ole arka, ennemminkin utelias ja tänään ensimmäisen kerran reagoi ulkona ihan normaaleihin asioihin perääntymällä. Namia naaman eteen, niin kaikki oli taas hyvin ja päästiin Mbarille asti nauttimaan 4kk synttäreiden kunniaksi siankorvaa (Camus) ja Lattea (minä) koiraystävällisessä kahvilassa. Nomnom Camus pitää julkisista paikoista, kun siellä on niin monta ystävällistä rapsuttajaa ihan vain Hänen Majesteettiaan varten. Kotonakin on niin sylihauvaa, että! Koko ajan pitäisi saada olla sylissä paijattavana.

 

Edelleenkin pienelle riittää tunti vapaana riehumista, pienet painit Sólasin kanssa ja hieman aktivointia päivässä. Loppuajan nukkuu mitä älyttömämmissä asennoissa äänekkäästi kuorsaten. 

 

Päivän liikkiskuva: Sólas ja pupunen päiväunilla. <3

Camus rakastaa eläinlääkäreitä :)

Camus täyttin eilen 16 viikkoa ja sai tänään nelosrokotteen tehosteet. Nykyään suositellaan antamaan Rabies rokote erikseen, joten palaamme Käpälämäkeen vielä kahden viikon päästä. Kävelin poikien kanssa eläinlääkäriin ja pentukin jaksoi hölkytellä reippaasti vierellä, vaikka ei ole hihnalenkeillä oikeastaan käynytkään. Kummankin hännät heiluivat viuhuen, kun tultiin tutun eläinlääkäriaseman pihalle ja oi sitä riemua, kun tuttu eläinlääkäri avasi oven toimenpidehuoneeseen. Pyysin lääketieteen asiantuntijaa tarkastamaan kaikki pennussa mietityttävät asiat. Tunsin itseni aika vaativaksi asiakkaaksi, mutta palvelu on Käpälämäessä aina yhtä ystävällistä ja osaavaa.

Tässä muutamia kummallisuuksia pennusta:

Pennun väri on hieman muuttunut. Pienenä oli valkoinen haalean kultaisilla merkeillä päässä ja lapojen päällä. Nyt pään kuvio on ihan kultainen ja selän kulta on hieman tummunut. Sekä hännän juureen että selän ajeltuun kohtaan on kasvanut  tummempaa karvaa. Pidän väriläikistä itse, ovat jotenkin kivan näköisiä ja hauskasti linjassa. Eläinlääkäri tutki turkin ja sanoi, että vaikuttaa ihan vaan siltä, että koiralle tulee pari värilaikkua lisää. Iho on kunnossa, karva on kunnossa ja vaikuttaa hyvin voivalta. Useinhan pennun väri muuttuu draamattisestikin kasvaessa, mutta tietenkin pitää tarkistaa.

Toinen ihmetyksen aihe on loukkaantumisen jälkeen tulleet kasvavat karvattomat alueet korvien edessä. Eivät ole mitenkään hurjan kaljut, kukaan ei niihin kiinnitä huomiota, mutta itse tuijottelen koiraa niin paljon päivässä, että huomaan selvän eron entiseen. Korvat tuntuvat kutiavan jonkin verran, rapsuttelee niitä itse ja korvalehtiä pitää puhdistaa parin päivän välein. Myös Sólas nuolisi mielellään pennun korvia. Niistä otettiin näyte ja sieltä löytyi kuin löytyikin hiivaa. Minähän tietenkin mietin johtuuko ruokavaliosta, mutta pohdittuamme asiaa en keksinyt mikä ruoka-aine sitä aiheuttaisi. Tosin tuli ilmi keskustelussa, että tuleehan ihmisellekin helposti hiivaoireita antibioottikuurin jälkeen. Rauhoitti mieltä. Saimme mukaan puhdisteen ja korvatipat. Toi puhdiste (isompi purkki) tuoksuu tosi hyvälle!

Camus oli ihmeissään kun lorautin nestettä korvaan, mutta loppujen lopuksi piti korvien hieromisesta nesteen kera.

Kasvuvauhdista kysyin myös ja kerroin epäilyksen hetkistä. Eläinlääkärin mielestä pentu näyttää todella hyvältä, tasapainoiselta ja terveeltä. Painoa oli tänään 17,7kg ja korkeutta lyijykynällä seinään mittauksella 57 cm. 

Käytöksestä puhuttaessa eläinlääkäri antoi ohjeita konfliktitilanteiden hoitoon. Totesi, että kertoman perusteella Camus on voimakastahtoinen ja melkoisesti dominointiin taipuvainen. Sanoin, etteivät kovemmat menetelmät toimi ollenkaan ja haastaa ruoan päältä, mutta olemme olleet ehdottomia aggressiivisen käyttäytymisen suhteen. Ei ainakaan saa mitään periksi murisemalla ja puremalla. Yhtyi siihen, ettei pennulle saa räyhätä, mutta esim laumasta eristäminen voisi toimia. Sitä olen osittain tehnytkin. Esimerkkinä, jos alkaa uhittelemaan tai näykkimään käsiä sohvalla, sieltä joudutaan alta aikayksikön maan pinnalle. Kiltisti antaa jo periksi melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Kaikinpuolin Camus on siis hyvässä kunnossa, kunhan nuo korvat saadaan puhdistettua kuntoon.

Poikien poseerauksia:

Aarteenmetsästystä:

Ollako vai eikö olla?

Alkusanat: Kirjoitan tätä blogia kertoen kaunistelematta, miten pentu kasvaa ja kehittyy. Koen sen tärkeäksi, koska usein ihmiset, jotka edustavat eri koulukuntia koirien ruokkimisen ja kouluttamisen suhteen, eivät uskalla jakaa epävarmoja hetkiään eivätkä negatiivisia kokemuksiaan peläten ”vastapuolen” saavan lisää perusteita kielteisiin kantoihinsa. Kirjoituksia saa mielellään kommentoida, asiallisesti tottakai, jos siltä tuntuu. Mielellään otan mielipiteitä ja kokemuksia vastaan. Oppia ikä kaikki. En edes kuvittele kantavani absoluuttisen totuuden soihtua, vaan opiskelen koirien ruokinnasta ja koulutuksesta koko ajan lisää ja perustan toimintani omiin kokemuksiini. Henkilökohtaisesti en usko kuivaruokien taivaita avaaviin vaikutuksiin, vaikka tiedän niistä merkeittäin lähes kaiken mahdollisen ja todella suurta osaa on tullut kokeiltuakin  näiden reilun 20 vuoden aikana, mitä olen koirien kanssa elänyt.

 

Tämän viikon aikana olen miettinyt ja tutkinut paljon borzoin pennun kasvunopeutta. Kommentteja on tullut liiallisesta kasvusta ja toisaalta ihan juuri oikeasta kasvuvauhdista ja päätin jälleen kerran alkaa selvittämään asiaa. Nyt vuonna 2013 tietoa on vielä enemmän kuin vuonna 2011, jolloin edelliset BARF pentuni kasvatin. Tyylilleni uskollisena, en halua jättää mitään arvailujen varaan. ;) 

Viiden päivän tutkimusten tulos: BARFiin perehtyneet ihmiset ovat sitä mieltä, että koiramme on todella hyvässä kunnossa ja ruokkiminen kohdallaan niin määrässä, monipuolisuudessa kuin laadussa. Eläinlääkäri tarkasti pennun läpikotaisin tällä viikolla ja sanoi sen olevan erinomaisessa kunnossa. Hän suositteli tarkistamaan ruokavaliota siinä tilanteessa, jos pennulle tulee kasvaessaan nivelkipuja. Tottakai sain eläinlääkäriltä myös suositukset tutustua isojen rotujen pentujen kuivaruoan perusideaan, minkä olen luonnollisestikin tehnyt ja seuraan muutenkin aktiivisesti kuivaruokien kehitystä.

 

Täällä täytyy olla jotain tosi mielenkiintoista, kun isoveikkakin kerran haistelee maata. Tästä kuvasta näkee vähän poikien kokoeroa tällä viikolla.

 

Camus poseeraa :)

Epäilyksen hetkenä palasin vanhoihin muistiinpanoihin parin muun koirani kohdalla.

Saksanseisojani oli BARF ruokavaliolla mielestäni 15 viikkoisena turhan hoikka. Yritin silloin seurata suosituksia prikuulleen, mutta koira oli todella aktiivinen, aktiivisin, mitä minulla on koskaan ollut. Ja on kyllä edelleenkin 4 vuotiaana, ja erittäin haukkuherkkä, siksi asuukin maalla omakotitalossa. Seisoja siirtyi 7kk vanhana sekaruokintaan muuttaessaan vanhemmilleni metsästyskoiraksi. Siitä tuli hyvin lihaksikas alarajan uros. Kokoon vaikuttanee geenit, koska emä oli pienikokoinen ja erittäin lihaksikas, eikä isäkään mitenkään ylärajoilla säkakorkeudeltaan.

Sólas, isovillakoira/skotlanninhirvikoiraristeytys, oli 15 viikkoisena aika lailla saman korkuinen ja painoinen kuin Camus nyt. On aina ollut terve ja hyväkuntoinen ja kasvoi ainoastaan 74cm korkuiseksi 32 kiloiseksi aikuiseksi. Siis huomattavasti suuremmaksi kuin emänsä, mutta ei niin korkeaksi kuin isänsä. Skotti pentu, jonka kanssa Sólas kasvoi ensimmäiset puolitoista vuotta oli 5 kk vanhana mielestäni hyvin suuri. Korkeutta oli lähemmäs 70 senttiä ja painoakin reilusti yli kaksikymmentä kiloa. Kumpikin koira on barffannut kasvattajalta asti ja söivät kasvattajan ohjeen mukaan 2 kertaa päivässä niin paljon kuin jaksoivat ja paljon ne söivätkin. Ja varastivat roskat pussista työpäivän aikana ja söivät puiset huonekalut siihen päälle. Talvella märehtivät tammenoksia. Olin varma, että eivät elä aikuiseksi asti kaikkien niiden vierasesineiden popsimisen jälkeen, mutta koskaan ei mistään syödystä tullut mitään ongelmia. Paitsi kuivaruoasta, jota eivät kestäneet missään muodossa. Kypsennetyt ruoat ja viljat tulivat vetenä ulos. Skotista kasvoi terve ja hyväkuntoinen muuta tapaturma-alttiutta lukuunottamatta. Nykyään kestää kuivaruokaakin. Ei ole liian iso vaan jäi lopulta kuitenkin suomalaisiin skotteihin verraten pieneksi. Näyttelyissä sai vuoden ikäisenä hyvät arvostelut rakenteesta ja turkista.

Kävin etsimässä netistä borzoin pentujen kasvutaulukoita ja ilokseni huomasin niitä kyllä löytyvän, kunhan jaksaa vain etsiä! Totesin Camus’n kasvukäyrän mukailevan usean aikuisena suurikokoisemman nartun (78 cm) ja yli 82 cm korkeiksi aikuisena kasvavien urosten kasvukäyriä. Pennun isän korkeudeksi ilmoitetaan 84cm, eikä emäkään niitä pienimpiä ole.

Pentu oli siis BARFfiin perehtyneiden koiraihmisten ja eläinlääkärin mielestä todella hyvässä kunnossa. Kotona mukava koira. Iltavillit sai purkaa puistossa, muuten nukkui paljon. Jäi mukisematta kotiin ihan yksinkin, eikä tehnyt pahojaan, jos nyt lattialla pissavahinkojen varalta makaavien mainoslehtisten repimistä ei lasketa pahanteoksi. Alkoi olla aika helppo luidenkin suhteen. Nälkäisenä saattoi murista luun päältä, mutta mukavia puhumalla ja varovaisesti silittelemällä rentoutui ja antoi koskea huuliinkin syödessään. 

Sitten tuli keskiviikko ja tätä ruoka-asiaa miettiessä kokeilin keventää toistaiseksi hieman ruokavaliota. Aiemman 1,5kg (n.10% painosta) sijaan pentu sai noin 1,2 kg (70-80% siitä 10%:sta), mikä on vielä suositusten mukainen määrä ruokaa. Jätin rasvaa hieman vähemmälle, muuten ihan samaa ruokaa ja lisäsin hieman kuitua (kasviksia) ruokaan antamaan kylläisyyden tunnetta. Seuraukset: Koira oli todella levoton aamusta asti, nuoli tyhjiä kuppeja kerta toisensa jälkeen, mielestäni ei jaksanut juosta samalla tavalla illansuussa puistossa. Vinkui pitkään, kun jätin sen yksin kotiin päivällä, mitä ei tee koskaan. Kaiken huippu oli, kun illalla iski hampaansa siipan käteen jyystäessään nahkaluuta sohvalla. Kun tulin illalla kotiin ja koira oli ruokakupilla, murisi, kun silitin sitä tapani mukaan ohimennen ja yritti purra. Odotimme, että pentu rauhoittuu ja sen jälkeen sai syödä ruoan ja luut kädestä. Olin ihan äimänä ja mietin, mitä olemme tehneet kasvatuksellisesti väärin pienen kanssa. Ensimmäiset hampaat irtosivat keskiviikkona, joten sekin varmasti vaikuttaa käyttäytymiseen. Seuraavana aamuna nostin aamuannoksen aiemmalle tasolle, eikä pennun kanssa ollut mitään ongelmia. Se nukkuu hyvin, ei vingu yksin, on hyvin sosiaalinen, mutta aika rauhallinen ja tyytyväisen oloinen. Ainoastaan hyvin nälkäisenä aamulla ensimmäisellä aterialla saattaa murista luunsa päältä, kun selvästi pelkää että se viedään pois. Siihen täytyy nyt puuttua rauhoittamalla ruokahetket, ettei luottamuspula kasva enempää. Jalkojen kääntymistä eikä kasvukipuja ole esiintynyt eikä oikeastaan mitään muutakaan huolestuttavaa.

 
Bussissa matkustaminenkin alkaa jo sujua rauhallisesti lattiatasossa.

Loppupäätelmä kokeilun pohjalta on se, että syötän pennulle niin paljon ruokaa, että se on tyytyväinen, eikä yllämainittuja oireita esiinny. Se saa ruokansa toistaiseksi vielä neljä kertaa päivässä, kun on niin nälkäinen ja välipaloiksi kuivattua mahaa, porkkanaa ja nahkaluita kädestä silitysten kera. Hampaiden vaihtuminenkin tuntuu turhauttavan ja suussa pitää olla purtavaa koko hereilläoloajan. Rasvan ja lihan määrää olen rajoittanut vain hieman. Ensi viikolla pieni saa tehosterokotukset ja pyydän Camus’n omalta  eläinlääkäriltä jälleen kerran arvion kasvuvauhdista. 
 
Camus'n mielipide eläinlääkärireissusta. Ihanaa, mennään uudestaan siihen rapsutuslaitokseen!

Nämä kasvuasiat ovat ikuisuuskysymyksiä ja ei voi antaa itsensä taantua MUTU tasolle. Hyvä, että ympärillä olevat koiraihmiset jakavat mielipiteitään, niin pysyy itsekin paremmin ajan hermolla ja jaksaa tarkistaa asioita. Tärkeintä on seurata omaa koiraa ja voihan sitä aina kokeilla, olisiko ruokavaliossa jotain parantamisen varaa. Tietääpähän sitten, eikä tarvitse jossitella. Hyvinpä nuo karvakuonot näyttävät voivan kaikin puolin tällä hetkellä.

 

                                 Meidän laumanvartijat    

 
Solas ja Luna päivittäisillä päikkäreillä kodinviereisellä asfaltilla. Jäimme ehkä jälleen suustamme kiinni lenkin jälkeen, mutta eipä se näitä kahta tunnu haittaavan. :)

 

Tänään on kasvissoseiden valmistuspäivä. Säästämme pitkän pennin yhden päivän rehkimisellä. Aikaa vieväähän se on, mutta onpahan sitten taas kuukaudeksi soseet annosteltuna pakastimessa. 

Aurinkoisia syyskesän päiviä kaikille teille ja antoisia hetkiä karvakamujenne kanssa!

Mihin se meidän pikkupentu oikein katosi?

Vitsi, se on iso. Camus siis. Ihan oikean koiran kokoinen ja kasvaa aivan silmissä. Valehtelematta joka aamu pääsee suusta ”OHO! Voiko se kasvaa noin paljon nukkuessaan?” Painoa oli tänään 15kg, korkeutta en saa mitattua, koska nauhamitta ”tuhoutui” jotenkin mystisesti. Empiirisissä puistotutkimuksissa pennun todettiin olevan collie nartun korkuinen. Ruokaa menee 1,5kg päivässä. Menisi itseasiassa enemmänkin, mutta tuolla määrällä pysyy hyvässä kunnossa ja kasvaa todella vauhdilla. Kokeilin pari päivää antaa ruoan vain kolmesti päivässä, mutta pentu oli niin nälkäinen, että siirryin takaisin neljä kertaa päivässä ruokintaan. Camus saa tuhottua jo naudan rintaluita, joten osa jauhetuista lihaluuseoksista korvataan oikeilla luilla. Meidän pojat saavat siis 60% lihaisia luita ja 40% kasvislihaseosta.  Olen varotoimenpiteenä lisännyt valkosipulia koirien ruokaan, koska meilläpäin on aika reippaasti punkkeja. Kummankin vatsa kestää sitä todella hyvin. 

 

Pitkäsääri suunnittelee koiruuksia.

 

"Mulla on uus magee leikkikaveri."

 

"Me juostaan ihan hulluna!"

 

"Niinku ihan hulluna!"

 

"Mmmm jäniksenpapanoita... Väliaika ja tankkaus!"

 

"I kill you!"

 

"Tai no voit sä ehkä olla mun päiväunikaverikin."

 

Sharing is caring.

 

Tämä kuva on lisätty viihdearvon nostamiseksi.

 

Pikkuisen haaverista on kohta kaksi viikkoa ja tikit poistetaan maanantaina. Haava on parantunut todella hyvin ja olen jopa muistanut puhdistaa sen aamuin illoin Betadinella. Pienoiseksi haasteeksi muodostui oikeanlaisen suojan löytäminen haavalle. Pentu kun rymyää niin paljon ja tykkää piehtaroida alustalla kuin alustalla. Mikään apteekin teippi ei tunnu pysyvän silkkisessä turkissa kiinni, joten olen vahvistanut nurkat maalarinteipin paloilla. Kotikutoista, epäesteettistäkin, mutta toimii. Camus’n tekisi hirveästi mieli repiä kaikki sidetarpeet irti selästä, mutta onneksi on olemassa eläinlääkäristä mukaan myyty muovikauluri. Hassu pieni yksityiskohta on, että vaikka Camus inhoaa pitää töttöröötä, niin joka kerta juoksee luo tarjoamaan päätä, kun otan sen esille. 

 

Söpöstelyä

 

Aina vain mukavammalta näyttää nukkuminen..?

Tyyppi oppi heti juomaan vettä kapine päässään. Tunkee vaan tötterön kupin ympärille ja litkii menemään siellä omassa kupolissaan. Lelujen tuhoaminen tuottaa enemmän haastetta. Samoin kuin käveleminen ilman että kauluri ei ottaisi koko ajan osumaa seiniin ja huonekaluihin. Joskus potilasta ottaa liikkumisen rajoittuminen päähän enemmänkin ja silloin saamme kuulla huolella improvisoidun valitusvirren aiheesta: Voi minua raukkaa, elämäni on yhtä kärsimystä. 

 

Just shoot me.

Onneksi antibiooteista ei tullut mitään sivuvaikutuksia, ei edes vatsavaivoja. Viime viikolla kumpikin koira sai Axilurin kolme päiväisen matokuurin eikä siitäkään tullut kummallekaan mitään oireita. Reilun viikon päästä pennulle annetaan nelosrokotteen tehoste ja sen jälkeen voikin ottaa jo rennommin tienvierustojen nuuskimisen ja uusien koirakavereiden suhteen.

Sisäsiisteys alkaa olla hyvin hanskassa. Ainoastaan todella väsyneenä saattaa päästä pissat lattialle tai sohvalle (joka on luojan kiitos hyvin suojattu) ennen kuin tajuaa pyytää ulos. Muutenkin Pikku-C on oppinut kärsivällisyyttä ja taidon istua ja odottaa lupaa erinäisissä tilanteissa. Todella hellyydenkipeä pikkuborzoi on Camulainen. Tykkää loikoilla sylissä sohvalla ja kirputtaa paidanhihaa. Minun kanssani seuraa kuvaruudulta kiinnostuneena Serranon perhettä, mutta iskän kanssa tehdään poikien juttuja.

Yritämme ottaa koirat mukaan kaikkialle, mihin mahdollista. Pienenä on hyvä tottua kaupungin hälinään ja ihmispaljouteen.

 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa @ Kamppi

Tapahtumarikkaan iltapäivän jälkeen unileluksi kelpaa mikä vaan.

 

Meet my sleep buddy Mr Chair.

 Ja loppukevennykseksi pieni aivopähkinä:

 

Etsi kuvasta borzoin pää.