Fast and furious!

Tänään Camus huomasi olevansa tuulennopea vinttikoira. Ehkä ei nurkissa ulvovan syystuulen, mutta ainakin leppoisan kesätuulennopea. Kaveri on saanut kirmailla talomme vieressä nurmikentällä vapaasti aina, kun käy tarpeillaan. Vasta 7 vkoa 4 päivää vanhan vinttarin motoriikka on parantunut aivan ällistyttävän paljon jo näiden parin päivän aikana. Kun poika oppi tänään vahingossa nelistämään täysiä, ei siitä meinannut tulla loppua. Ristiriitaisten tunteiden vallassa katselimme suin päin ryntäilevää pikkuista. Eikö se ollutkin niin, että pennun pitää antaa liikkua omaan tahtiin, oman halunsa mukaan? Vai oliko se niin, että pientä pentua ei vielä saanut turhaan rasittaa liikunnalla? Hauskaa näytti olevan!

No ainakin ruokahalu oli illalla kohdillaan. Muuten ruoka ei olekaaan maistunut niissä määrin, mitä huolellisesti laskettu taulukkoni näyttää kuusikiloisen pennun kohdalla. Lisäsin tänä aamuna eilisten raaka-aineiden lisäksi liha-kasvissoseeseen rasvaista kalkkunanlihaa ja ripauksen kalsiumia. Sitä meni huikeat 100g. Iltapäivän lihakasvissosesatsiin (80g) sulatin voita maistuvuuden takaamiseksi ja lisäsin ripauksen kalsiumia, koska Camus söi aamupäivästä vain 100g lihaluumixiä. Illan ateria hurjan liikuntatuokion jälkeen koostui 120g:sta lihaluumixiä, ripauksesta merilevää, 1/2tl kalanmaksaöljyä, 2tl naudan luuydinrasvaa. 

                                                 Päivän hankinta: ikioma ruokakuppi.

Makupaloina olemme käyttäneet kuivattua naudanmahaa, johon kumpikin koira on aivan hulluna. 

Camus on kasvanut aivan silmissä, mutta minun mielestäni näyttää jotenkin turhan hoikalta. Kaapista löytyy varalta kasvattajalta saatua penturuokaa, jota sekoitan ruokaan, jos tuntuu, ettei pentunen saa tarpeeksi ravintoa. Tosin koira ei itse ole mikään nappulan suurin fani, että tiedä sitten auttaako asiaa. Muuten kaikki on mennyt hyvin ja uloste on ollut normaalia, kerran on ollut mukana osa vähän löysempää.

Tänään Sólas ja Camus innostuivat jopa leikkimään keskenään. Isoveikka on ihanan hellä otteissaan ja pienemmällä on etiketti hyvin hallussa. 

 Kaiken kaikkiaan ihana pakkaus ja kaikkien rakastama laumanjäsen tämä pikku riiviö! :) Kauniita unia, oman kullan kuvia!

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Ensimmäinen vuorokausi takana pienen karvapallon kanssa. :)

Saimme eilen illalla kattavat ohjeet pennun hoitoon kasvattajalta ja bussimatka kotiin meni leppoisasti Sólasin rojahtaessa nukkumaan penkin alle ja Camus’n esittäessä äänekkäitä vastalauseita julkiselle liikenteelle nukahtelun lomassa.. Aito stadilainen! ;)

Kotona pikkuinen tutustui reippaasti asuntoon ja repi riiviön elkein (paksulla huovalla suojattua) sohvankulmaa. Käytöksestä paistaa läpi jokseenkin samanlainen huumorintaju kuin uudella isoveljellään.

Iltapalaksi Camus sai 100g luomu naudanjauhelihaa (olisi varmasti kelvannut tavallinenkin,mutta minulla oli herkkä hetki), ripauksen merilevää, 1 rkl piimää, 1rkl pellavansiemenöljyä ja muutaman tipan kalanmaksaöljyä. Sitten maistuikin jo uni.

Tänään poitsu heräsi klo 5, pissasi lattialle ennen kuin ehdin nousta ylös sängystä, kävi ulkona tekemässä kaikki tarpeensa ja sai aamupalaksi 120g lihaluu-mixiä, kun ei enempää mahtunut pikku masuun. Sitten takaisin nukkumaan; unileluna toimi oikea käsi, jota roikotin sängyn reunan yli pienen pedissä. 
Puolenpäivän aikaan söi 60g liha-kasvisseosta, jossa luomunaudanlihaa ja kesäkurpitsaa. Lisukkeina pellavansiemenöljyä, kalanmaksaöljyä, merilevää ja probiootteja. Enempää ei maistunut. Iltapäivällä puklautti osan ruokaa ulos, mutta söi sitten toiset 60g samaa liha-kasvisseosta ja nyt illalla 160g  lihaluu-mixiä hyvällä ruokahalulla. Aika hauska tyyppi! Syö ja juo aina istualtaan.

 

Uni maittaa jälleen, kun masu on täysi. :) Huomenna lisään ruokaan rasvaista kalkkunan lihaa. Tuntuu, että pikkuinen kuluttaa tällä hetkellä enemmän kuin suostuu syömään. 

Parit hätäpissat ovat tulleet sisälle, mutta muuten kaikki tarpeet ulos!

Camus osaa kyllä kulkea jo hienosti hihnassa ja juoksentelee kivasti mukana nurmikolla. Suuri kiitos siitä kasvattajalle! Vähän raskaaksi käy jo lenkillä mukana kantaminen, kun painoa on se yli kuusi kiloa. Sólas on ottanut uuden tulokkaan vastaan omaan leppoisaan tapaansa. Ei vain oikein uskalla leikkiä pienen kanssa vielä, vaikka Camus yrittää haastaa painiin harva se tunti. Toivottavasti ruoka pysyy nyt sisällä ja TOIVOTTAVASTI pieni nukkuu ainakin sinne viiteen tänäkin yönä. Saisi ottoäitikin vähän unta kalloon. ;)

Odottavan aika on pitkä

Camus kotiutuu siis tänään, lopultakin! Asunto on aika pitkälle pentuturvallinen, huonekalut on suojattu vanhoilla huovilla ja päiväpeitoilla ja yksityiskohtainen ruokintasuunnitelma löytyy vaaleanpunaisesta vihkosta, keittiön yläkaapista. Siipalle on annettu ohjeet, miten pennun kanssa ollaan ja ettei sisälle tarpeiden tekemisestä saa missään nimessä suuttua. Hyvin on oppi mennyt perille. Onneksi hän on joutunut hyvin vaihteleviin tilanteisiin Sólasin ja ystävien koirien kanssa. Nähnyt niin suloiset kuin hermoja raastavatkin hetket, joita eläinkunnan edustajien kanssa eläminen väistämättä tuo eteen. Ihana nähdä, kuinka toinen on innoissaan ensimmäisestä omasta koirastaan.

 

Hieman taustatietoja, miksi päädyimme juuri tähän venäjänvinttikoiraan.

Minulla on ollut lapsesta saakka koiria ja muita lemmikkejä. Osa niistä on ollut todella haastavia. Jossain vaiheessa opiskelut, työt sekä asumisjärjestelyt hankaloittivat eläintenpitoa niin, että Helsinkiin muuton jälkeen lenkkeilytin ja koulutin muiden karvakuonoja. Minulle on myös hyvin vaikeaa luopua lemmikeistäni, joten en halunnut ottaa epävarmaan tilanteeseen mitään eläintä. Lopulta päädyin ottamaan koiran, kun en enää ilmankaan voinut elää. Sopivaa hauvaa etsiessä tietooni tuli sattumalta skotlanninhirvikoira/isovillakoirapentue. Rakastuin Sólasiin ensi näkemältä ja kuulemalta. Tiesin, että se tulee hyvältä kasvattajalta ja on hyvin pidetty ja rakastettu. Ei auttanut muu kuin lennättää koira skotlannista Suomeen. Ja miten helppo pentu Sólas olikaan! Olin aivan häkeltynyt; tällaisiako vinttikoirasekoitukset ovat? Ainoastaan irti, leikkiessään muiden koirien kanssa, pojasta näkee sen aktiivisen puolen. Edelleen 2,5 vuotiaana meidän oma downshiftaajamme on arjessa niin rauhallinen ja leppoisa, että välillä pistää miettimään, mitähän sotasuunnitelmia se hautoo ilkikurisenvälinpitämättömän katseensa takana..

                                                              Sólas chillaa kampaajalla.

Mieheni kiintyi Sólasiin syvästi heti, kun nämä kaksi tapasivat ja alkoi puhumaan mahdollisesta omasta koirasta. Sólas oli aina elänyt muiden koirien kanssa ja edellisellä kämppikselläni oli myös koira. Niiden parin kuukauden aikana kun Sólas asui vain ihmisten kanssa, huomasin hienoisia masentuneisuuden piirteitä. Päätettiin, että otetaan sille kaveri. Mies halusi ison ja karvaisen koiran, minä toisen vinttikoiran/vinttikoirasekoituksen tai muun, mielellään olemattomalla vahtivietillä varustetun väsymättömän lenkkikaverin, jonka kanssa voisi mahdollisesti jotain harrastaa. Mietimme  tosissamme landseeria ja whippet kävi myös mielessä, seurasimme myös kotia etsivien palstoja. Lopulta kuulimme tutun kautta ihanaluonteisista borzoista, joille oli tulossa pentuja. 

Iso, karvainen, jaksaa pitkiä lenkkejä, ei haukkuherkkä, rauhallinen sisällä: borzoi! Olemme sen jälkeen käyneet viikottain tapaamassa pentuja. Kasvattajan koirat ovat superystävällisiä lutunaamoja, jotka eivät kyllästy paijauksiin, eivätkä vahdi ovea tai vieraita. Pentuja paijaillaan paljon, ne ovat tottuneet lapsiin, ovat mukana normaalissa arjessa ja saavat monipuolista ruokaa. Täydellistä! Katsoimme joukosta kiinnostavimman pennun ja onneksi saimme juuri sen. Nimi annettiin ranskalaisen filosofin Albert Camus’n mukaan ja siihen liitettiin sana Carus=rakastettu. Kaunis ja reipas pieni filosofi. <3

Hellurei ja hellät tunteet!

Päätin alkaa pitämään blogia karvakuonoistamme, koska en mielestäni löytänyt tarpeeksi infoa/kokemuksia vinttikoiran pennun barffauksesta, kun asiaa tässä ennen Camus´n tuloa googlettelin. Tervetuloa siis seuraamaan, miten tämän pienen borzoin kanssa barffaus onnistuu!

Olen kasvattanut useamman isomman rodun pennun barffilla, 2,5 vuotias vinttimix Sólas mukaan lukien. Silti jännittää aina alkaa tähän hommaan. Mielessä pyörii paljon kysymyksiä kuten, miten pennun ruoansulatus reagoi luihin ja eri kasviksiin? Mitä jos luut eivät sula kunnolla? Kuinka paljon annan lisäravinteita? Miten nopeasti pentu tottuu uusiin ruoka-aineisiin? Mitä jos ne jalat kuitenkin kasvavat kieroon?

Yksi merkittävä huomio vuosien varrella on ollut se, että mittalusikan ja vaa’an orjallinen käyttö on turhaa. Toinen vähintään yhtä tärkeä on se, että erittäin moni koira voi todella hyvin aivan äärimmäisen erilaisilla ruokavalioilla. Eli panikointi on turvallista unohtaa. Mottoni: tarkkaile koiraa, pelaa aina hieman varman päälle ja tarkastele ulosteita. Jos kylän metsästäjä sai laikansa kasvamaan terveeksi marketin halvimmalla koiranruoalla ja ruoan tähteillä, on pennunostaja jo lähtökohtaisesti paremmissa asemissa, kun ottaa edes vähän selvää, mitä ravintoaineita koiranpentu kasvaakseen tarvitsee.

Tässä lista ruoista, joita on pennun ensimmäistä viikkoa varten hankittu:

Biofarm: islamer Merilevä

Kylmäpuristettu pellavansiemenöljy, Milka Kalanmaksaöljy eläimille

Golden Eagle Lacto Health probiootteja

Kalkkirekku, puhdasta kalsiumia

Poro jauhettu, mukana rustoja ja luita, Murren lihaluu-mix, Jauhetut broilerinsiivet

Sian sisäelinseos, broilerin sisäelinseos

Sikanautajauheliha eläimille, lihaseos eläimille

Jauhettu lohi

Kesäkurpitsaa, kurkkua, persiljaa, porkkanaa soseena.

Kuivattua naudanmahaa nameiksi, Sólasin lempparia

Näillä mennään! Nyt alkaa operaatio koiraportin metsästys ja pennun pedin kasaaminen. Huomenna pikku hauva tuleekin sitten jo kotiin!