Camus 12 viikkoa, still going strong.

Camus täytti tänään 12 viikkoa. :)

Eilen riiviö sai ensimmäiset rokotukset. Eläinlääkäriklinikka Käpälämäki oli mukavan kotoisan oloinen paikka, mutta Camus’n mielestä kuitenkin äänekkään protestoinnin arvoinen, eikä hampaita voinut missään nimessä eläinlääkäritätille näyttää. Sólas oli mukana ”henkisenä tukena”. Sen flegmaattinen olemus on omiaan osoittamaan pikkuveikalle, ettei maailmassa ole kovin montaa asiaa mihin kannattaa energiaansa tuhlata. Lopulta Sólasin esimerkki sai pennun nukahtamaan lattialle.  Saimme kivan kirjeen saatteeksi, jossa todettiin pennun olevan kaikin puolin terve ja hyvässä kunnossa. Pieni nirhauma rinnassa johtuu luultavasti sohvalle kiipeämisyrityksistä. Onneksi sohvalle hyppääminen alkaa jo sujua. Painoa 10,6 kg ja korkeutta vajaat 50 cm. Molemille koirille määrättiin madotus kahden viikon päähän ja pentu saa neljän viikon päästä vahvistusrokotukset.

 

 

Reilu viikko sitten säikähdimme kunnolla, kun Camus oksensi pari kertaa ja vatsakin oli löysällä. Pidin pojan muutaman päivän diarsanyl kuurilla, vaikka oireet kestivät vain 12h. Ei tiedetä, mikä oli vikana, mutta ainakaan vatsatautia ei loppujen lopuksi vaikuttanut olevan. Yksi mahdollinen pahoinvoinnin aiheuttaja on namit, joita ehti syödä ennen kuin ehdin tarkistaa mistä ne oli tehty. Toinen selitys on, että broileri mitä sinä päivänä koirille annoin oli pilaantunutta. Sólasille ei kuitenkaan tullut oireita ruoasta. Joka tapauksessa selvittiin säikähdyksellä ja poika on sen jälkeen voinut aivan mainiosti. Koskaan ei ole vatsa löysällä tai liian kovalla. Luunsiruja tulee ajoittain ulosteen mukana, mutta suurimman osan sulattaa hyvin.

Ruokaa menee tällä hetkellä 800g-1000g päivässä riippuen aktiivisuudesta. Olen antanut lihaa ja luita jauhettuina (jauhettu poro, jauhettu kalkkuna, Murren lihaluumix) vähintään 500g ja loput kasvis-lihaseosta, johon olen lisännyt kalsiumia riippuen lihanmäärästä niin, että kalsium fosfori suhde pysyisi mahdollisimman oikeana. Lisään kasvis-lihaseokseen siansisäelinseosta 1xvko, naudan mahaa  sekä maksaa 1xvko, lohta 1xvko, 1-2kanamunaa 1xvko. Välillä vaihdan itsetekemäni soseet Murren liha-kasvismixiin tai Murren multimixiin vaihtelun vuoksi. Broileria vältän vielä, kun en ole varma mistä oksentelu johtui. Camus syö hyvällä ruokahalulla kaiken, mitä kuppiin laitetaan.

On ihanaa huomata, miten paljon koiramme pitävät toisistaan. Ne hoitavat toisiaan ja kisuavat sohvalla maaten tuntikausiakin päivässä. Oli hyvä päätös ottaa Sólasille kaveri. :) 

 

@ Café Carusel 11.8

 

Camus'n perusilme. Yritä nyt olla sitten ehdoton noiden syyttävien silmien edessä.

 

Söpösti omassa lempituolissa, joka on päällystetty kroonikkovaipalla ja vanhalla päiväpeitolla.

Jännitystä elämään!

Kuulin juuri, että meidän alueella on liikkeellä todella tarttuvaa ja ärhäkkää koirien vatsatautia, johon ei ole rokotusta. Naapuritalossa on yksi koira todella sairaana ja eläinlääkäristä sanottiin tautia olleen liikkeellä koko kesän. Täytyy myöntää, että pelästyin hieman tietoa. Otankin heti käyttöön hätävarjelun liioittelun: Pentu käy tarpeillaan vain hihnassa, koirakontaktit minimiin ja vapaana juoksutus tapahtuu nurmikentällä, jossa muut koirat eivät käy. 

Tosin mainitsemalla nurmikentällä sattui toissailtana aika kauhistuttava juttu. Valkoinen pentumme leikki irti ja kolme isokokoista, tummaa koiraa olivat hihnassa. Meillä ystäväni kanssa oli myös tummat vaatteet. Oli jo pimeää ja pilvisen sään takia näkyvyys noin nolla. Yhtäkkiä jokin kyyhkysen kokoinen lintu lentää meitä kohti ja kaartaa ensin eteemme laskeutuu meitä kohti sivulle ja kun käännymme katsomaan ja korotamme ääntä se äkkiä muuttaa kurssia ja nousee lentämään korkeammalle. Yhtäkkiä tajuan katsellessani lintua harmaita pilviä vasten, että se liikkuu kuin haukka ja kohta kuulemmekin kimeän ”kii kii” kajahtavan taivaalta. Herraisä, että säikähdimme. Äänet siirtyivät lopulta kauemmas ja mietin jo uskaltaisinko päästä pennun pois jaloistani. Liikuin parin metrin etäisyydelle ja yhtäkkiä jokin törmäsi takana olleeseen verkkoaitaan juuri koiran kohdalla. Tuntui kuin olisi elänyt keskellä Jurassic Parkia, kun ei tiennyt mistä suunnasta ja miten nopeasti haukka lentäisi  pennun kimppuun. Ihan kalvoi sisintä ajatella mitä vahinkoa haukan kynnet voisivat pienelle tehdä. Tiedossa on ainakin yksi tapaus, jossa haukka yritti napata bulldogin pennun aukealta. Omistaja oli alkanut karjumaan ja huitomaan ja haukka olikin tiputtanut pennun maahan. Camus näyttää kieltämättä ihan jänikseltä loikkiessaan holtittomasti ympäriinsä valkoisessa turkissaan. Onneksi ei käynyt mitään. Eilen illalla, pimeän tullen, kävimme siipan kanssa kokeeksi samalla alueella. Pieni hetki saapumisemme jälkeen alkoi metsänreunasta kuulua haukan kutsuhuuto. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin vaaleat vaatteet ja pysyttelimme valaistun tien läheisyydessä.

Tuossa edellisessä tekstissä hehkuttelin Camus’n sisäsiisteyttä, mutta toissapäivänä poitsu teki tarpeitaan sisälle taas oikein urakalla. Eilen ja varsinkin tänään on kuitenkin pyytänyt ulos suht ajoissa ja hyvin on ehdittykin. Imurointi ei pientä enää hetkauta, eikä myöskään raju ukonilma. Vaikka parvekkeen ovi jätettiin viime yönä auki, koirat nukkuivat välittämättä voimakkaasta salamoinnista ja jyrinästä.

 

Isoveli huolehtii

Camulla on koko joukko unileluja, jotka pitää saada iltaisin petiin ja sitten niitä pureskellaan puolihuolimattomasti jokaista vuorollaan.

Tänään kävimme ruokaostoksilla Murren Murkinassa, matkustustapana julkinen liikenne. Camus on ihan ok jo jopa bussissa eikä välitä ollenkaan kovasta liikenteen melusta.

 

Bussipysäkillä chillausta

Olemme metsästäneet pennun valjaita mahdollisimman suurella säätövaralla ja tänään nappasi. Murren Murkinasta tarttuivat mukaan EzyDog Harness valjaat, jotka on tarkoitettu autoon turvavaljaiksi. Pienellä patentoinnilla ne ovat juuri sopivat Camus’lle ja kotona totesin niiden sopivan jopa Sólasille! Loistavuutta! Mutta yritäpä saada nämä veijarit seisomaan hetken paikallaan mallikuvaa varten. En tarkoita, että mallit riehuisivat tai liikkuisivat pois kuvasta, vaan...

Kahden seisomaannostoyrityksen jälkeen:

 

EVVK. Eiks muka enää riitäkään, että näytän söpöltä.

*kaikki kolme oljenkortta käytetty ja pentu jopa istuu!!!*

 

No ota nyt se kuva jo!

2 sekuntia myöhemmin

*tassujen tepsuttelua*

*tumps*

 

Mene pois ihminen, tää ei jaksais nyt yhtään näitä sun leikkejä.

Valjaiden säätö ja seuraava potilas. Sólas osaa sentään tän homman, eiks vaan?

 

What the heck? Don't you dare to show that to anyone!

*Kolme kertaa maahan valuvan koiran jalkojen nosto ja asettelu ja pari uhkavaatimusta*

 

Fine! You'll get 4 seconds of me sitting! Start counting!

...3...2...1...

*tumps*

 

Game over.

 

Camus syö vaihtelevasti 600-800g ruokaa päivässä. Lihaluuaterian osuuden pyrin pitämään noin 60%:ssa ja kasvis(60%)liha(40%)soseen 40%:ssa. Tänään mitattuna pennun säkä on noin 48cm, paino 9,6 kg eli se on edelleen noussut reilun kilon viikossa. Tämän päivän puolella ei ole oikein ruoka maistunut, mutta onneksi eilen maistui senkin edestä.

Let's play!

Sosetta, saippuaa ja ihonhoitoa

Camus on ollut kokonaiset kaksi päivää sisäsiisti ja jaksaa pidättää koko yön, seitsemänkin tuntia. Pentu ei myöskään enää reagoi ovesta kulkemiseen ja osaa olla väsyneenä ihan yksinkin asunnossa. Jes, jes, jes! Kyllä kannatti ensimmäisten viikkojen tarkka opettaminen ja ulkona ramppaaminen, vähäiset yöunet ja hermojen raastaminen. Eilen aamulenkille lähtiessä tehostin pienellä riskillä opetusta työntämällä innokkaasti mukaan pyrkivän pennun kerta toisensa jälkeen pois eteisestä olohuoneen puolelle, kunnes se luovutti ja jäi istuskelemaan kaapin viereen. Itki perään vajaat 10 sekuntia ja oli kai mennyt nukkumaan. Ei ollut pissoja lattialla eikä mihinkään oltu koskettu. Sen jälkeen ei ole tullut eteiseen, jos en kutsu  nimellä, vaikka kutsun Sólasin ja laitan sille hihnan. Katselee hetken perään ja painuu puuhastelemaan omiaan. Tänään pääsin ilman itkua aamulenkille ja myöhemmin kuntosalillekin. Ihanaa, kun alkaa saamaan oman elämänsä takaisin. ;) Kokemuksesta tiedän, että pientä takapakkia tullaan menemään useammankin kerran seuraavien kuukausien aikana, mutta hyvä alku kertakaikkiaan. 

 

Camus ja uusi kaveri Otto yölenkillä.

 

Pentua on totutettu mahdollisimman paljon kaikenlaisiin ääniin ja paikkoihin. Uusimpana kodinkonetuttavuutena sauvasekoitin, josta ei välitä tuon taivaallista. Imuria ei huomioi, jos nukkuu, mutta hereillä arastelee. Ei kuitenkaan panikoi. Tottui siihen onneksi jo kasvattajalla. Alkaa jo oppia senkin, että luutuun ei kosketa, kun lattioita pyyhitään. Eilen otin pennun mukaan pyykkitupaan, että tottuisi meluisiin paikkoihin ja hyvin meni sekin. Vähän arasteli aluksi teollisuuskoneen voimakasäänistä linkousta ja kaikua kaakeloidussa tilassa. Kuivaushuoneessa arasteli suurta kuivauskonetta muutaman minuutin, kunnes tuli sen viereen lepäämään, kun laitoin pyykkiä kuivumaan. En ole ihan varma saako mainitsemiini tiloihin viedä koiria, mutta koska naapuritkin vievät, otin riskin edistääkseni oppimisprosessia. Normaalisti koirani odottavat yleisissä tiloissa oven suussa maaten ja Camus oppi senkin taidon hienosti alun totuttelun jälkeen. 

 

Aivot sammuivat kesken touhuamisen.

Suunnittelin ilmoittavani pennun pentukurssille, mutta niitä järjestetään aika vähän talvisin, tilat ovat hyvän matkan päässä ja hinnat ovat aika korkeat. Camus voisi aloittaa kurssin vasta lokakuussa, kun on saanut kaikki rokotukset. Ehkä tästä läheltä löytyy vielä joku mielenkiintoinen koirakoulu. Alkeellista TOKOon totuttamista harrastan joka kerta kun käydään ulkona. Keppien, lelujen ja naudanmahan avulla luoksetuloa ilman sen tarkempaa käskyä eteen istumaan. Camus tekee sen luonnostaan, mutta tehostan lähelle tuloa juoksemalla pari askelta taaksepäin niin, että pentu juoksee jalkoihin kiinni istualleen. Istu, maahan, seiso liikkeitä harjoitellaan käsimerkkeillä ja sanoilla yhtäaikaa. Perusasentoa ja seuraamisen paikkaa harjoitellaan leikkinä, ilman käskyä, makupalalla ja kepillä palkiten, kun sattuu tekemään oikein. Liitän käskyt toimintoihin myöhemmin, kunhan on vähän isompi. Nyt tärkeintä on se, että pieni oppii ihmisten kanssa leikkimisen olevan maailman hauskin ja palkitsevin juttu.

Camus´lla on ollut kummia vesikelloja vatsassa, mutta ne katosivat, kun aloin suihkuttaa pennun vatsanalusen ja nivuset päivittäin vedellä ja kuivata ihon huolellisesti pesun jälkeen.Peseminen ei aiheuta enää mitään sen suurempaa reaktiota, kuivauspyyhettä on sen sijaan kiva repiä.

 

Viilentävän suihkun jälkeen uni taas maittaa.

Kuumuus on vienyt pieneltä ruokahalun ja hoikistumista on havaittavissa. Olen antanut koirille ajanvietteeksi jäisiä putkiluita, joissa on paljon luuydin rasvaa. Camus ei saa niistä paloja irti, mutta nuoleskelee innoissaan jäistä luuydintä. Eilen meidän talossa oli teemana kasvissoseen valmistus. Ihana naapuri antoi sauvasekoitinta lainaksi. Tarvitsisin kyllä jo teollisuuskäyttöisen koneen tällä menekillä.

Sólas ottaa pennun edesottamukset vastaan todella kärsivällisesti ja lempeästi, vaikuttaa pitävän uudesta tulokkaasta ja koirat kisuavat keskenään ja hoitavat toisiaan paljon. Ihana isoveli. 

                                        Akrobaatit.

 

Akrobaatit

 

"Ai miten niin yritän varastaa sun luun? Vähän vaan venyttelen tässä.."

 

Pylly vasten pyllyä pum, pum!

Oma koti kullan kallis

Olipas ihana reissu, mutta olipas myös ihana tulla takaisin kotiin.

Täysin katastrofaalisen pissaralliaamun jälkeen aloitimme torstai-iltapäivänä pitkän matkan etelää kohti. Ensin kaksi ja puoli tuntia autossa kummankin koiran nukkuessa kuin tukki. Oulussa pojat pääsivät pissalle ja jatkoimme matkaa junalla. Juoksimme varmuuden vuoksi ulkona kolmella asemalla, mutta pentu nukkui ja pidätti koko kuusi tuntia päätepysäkille asti. Viimeinen etappi taitettiin bussilla ja sielläkin pentu käyttäytyi mallikelpoisesti siankorvan avulla.

                       Ensimmäinen junamatka alkoi syliin nukahtamalla

 Ja jatkui omalla tyynyllä huolellisesti peitetyllä lattialla. Sólas otti rapsutuksia vastaan myös takanaistuvilta.

Odotellaan bussia elielinaukiolla. Camus joutui penkille lelunsa kanssa, kun yritti siivota kaikki roskat pysäkin ympäristöstä.

Kotona huomattiin, että marketista ostettu jauhettu broileri oli valmiiksi huonolaatuista/pilaantunutta, pakastimesta ei löytynyt yhtään lihaluumixiä tai vastaavaa eikä myöskään luita. Mies ehti onneksi käydä ennen töitä Murren Murkinassa täydentämässä varastoja. Camus sai tilausta odotellessa yhden aterian multimixiä ja piti siitä kovasti. Ruoansulatuksessa ei ole ollut mitään vikaa koko aikana. Mikään uusi ruoka-aine ei ole aiheuttanut löysää vatsaa tai ummetusta. Camus´n paino on noussut kilon viikossa, vaikka on edelleen todella hoikka eikä syö ihan taulukon suosittelemaa määrää.

Nomomomomomomomomom. Possunselkäranka toimii näköjään hyvin puruluuna, kunhan katsoo, ettei palassa satu olemaan terävämpiä luunpaloja.

Tänään aamulla Camus oli vähän rauhaton ja käytiin Sólasin aamulenkin jälkeen riiviön kanssa kahdestaan ulkona leikkimässä. Sisälle tullessaan pentu oli yhä rauhaton eikä jättänyt Sólasia rauhaan hetkeksikään, kiemurteli, valitti ja yritti purra kaikkea mikä tielle osui. Aikani tuumailtuani kastelin pyyhkeen jääkylmään veteen, laiton pennun sen päälle kyljelleen ja kietaisin loppuosan pyyhkeestä kehon ympäri. Pieni nukahti niille sijoilleen. Raukalla oli vain kuuma. Helteellä ei voi liikaa painottaa veden ja viileän makuupaikan tärkeyttä mitä tulee sekä ihmisiin että koiriin.

Tässä vielä kuvia lomalta.

Pojat opettelevat syömään OMASTA ruokakupista. Tietenkin kaverin ruoka maistuu aina paremmalle, vaikka samaa sörsseliä olisikin.

                Camus`lla on niin sanotusti ohjat käsissä.

             Vitsi, mitä kaikkea outoa ja kiinnostavaa mummolan pihalta löytyykään.

Uusi koiraystävä Don Korleone´s Jerpejeger "Åska". Pojat eivät millään malttaneet jättää toisiaan rauhaan. Hyvät painit saivat aikaan, kun Åska halusi alituiseen pestä Camus´n naamaa.