Vinttiluokan lihansyöjät: Mihin se meidän pikkupentu oikein katosi?

Vitsi, se on iso. Camus siis. Ihan oikean koiran kokoinen ja kasvaa aivan silmissä. Valehtelematta joka aamu pääsee suusta ”OHO! Voiko se kasvaa noin paljon nukkuessaan?” Painoa oli tänään 15kg, korkeutta en saa mitattua, koska nauhamitta ”tuhoutui” jotenkin mystisesti. Empiirisissä puistotutkimuksissa pennun todettiin olevan collie nartun korkuinen. Ruokaa menee 1,5kg päivässä. Menisi itseasiassa enemmänkin, mutta tuolla määrällä pysyy hyvässä kunnossa ja kasvaa todella vauhdilla. Kokeilin pari päivää antaa ruoan vain kolmesti päivässä, mutta pentu oli niin nälkäinen, että siirryin takaisin neljä kertaa päivässä ruokintaan. Camus saa tuhottua jo naudan rintaluita, joten osa jauhetuista lihaluuseoksista korvataan oikeilla luilla. Meidän pojat saavat siis 60% lihaisia luita ja 40% kasvislihaseosta. Olen varotoimenpiteenä lisännyt valkosipulia koirien ruokaan, koska meilläpäin on aika reippaasti punkkeja. Kummankin vatsa kestää sitä todella hyvin.

Pitkäsääri suunnittelee koiruuksia.

"Mulla on uus magee leikkikaveri."

"Me juostaan ihan hulluna!"

"Niinku ihan hulluna!"

"Mmmm jäniksenpapanoita... Väliaika ja tankkaus!"

"I kill you!"

"Tai no voit sä ehkä olla mun päiväunikaverikin."

Sharing is caring.

Tämä kuva on lisätty viihdearvon nostamiseksi.

Pikkuisen haaverista on kohta kaksi viikkoa ja tikit poistetaan maanantaina. Haava on parantunut todella hyvin ja olen jopa muistanut puhdistaa sen aamuin illoin Betadinella. Pienoiseksi haasteeksi muodostui oikeanlaisen suojan löytäminen haavalle. Pentu kun rymyää niin paljon ja tykkää piehtaroida alustalla kuin alustalla. Mikään apteekin teippi ei tunnu pysyvän silkkisessä turkissa kiinni, joten olen vahvistanut nurkat maalarinteipin paloilla. Kotikutoista, epäesteettistäkin, mutta toimii. Camus’n tekisi hirveästi mieli repiä kaikki sidetarpeet irti selästä, mutta onneksi on olemassa eläinlääkäristä mukaan myyty muovikauluri. Hassu pieni yksityiskohta on, että vaikka Camus inhoaa pitää töttöröötä, niin joka kerta juoksee luo tarjoamaan päätä, kun otan sen esille.

Söpöstelyä

Aina vain mukavammalta näyttää nukkuminen..?

Tyyppi oppi heti juomaan vettä kapine päässään. Tunkee vaan tötterön kupin ympärille ja litkii menemään siellä omassa kupolissaan. Lelujen tuhoaminen tuottaa enemmän haastetta. Samoin kuin käveleminen ilman että kauluri ei ottaisi koko ajan osumaa seiniin ja huonekaluihin. Joskus potilasta ottaa liikkumisen rajoittuminen päähän enemmänkin ja silloin saamme kuulla huolella improvisoidun valitusvirren aiheesta: Voi minua raukkaa, elämäni on yhtä kärsimystä.

Just shoot me.

Onneksi antibiooteista ei tullut mitään sivuvaikutuksia, ei edes vatsavaivoja. Viime viikolla kumpikin koira sai Axilurin kolme päiväisen matokuurin eikä siitäkään tullut kummallekaan mitään oireita. Reilun viikon päästä pennulle annetaan nelosrokotteen tehoste ja sen jälkeen voikin ottaa jo rennommin tienvierustojen nuuskimisen ja uusien koirakavereiden suhteen.

Sisäsiisteys alkaa olla hyvin hanskassa. Ainoastaan todella väsyneenä saattaa päästä pissat lattialle tai sohvalle (joka on luojan kiitos hyvin suojattu) ennen kuin tajuaa pyytää ulos. Muutenkin Pikku-C on oppinut kärsivällisyyttä ja taidon istua ja odottaa lupaa erinäisissä tilanteissa. Todella hellyydenkipeä pikkuborzoi on Camulainen. Tykkää loikoilla sylissä sohvalla ja kirputtaa paidanhihaa. Minun kanssani seuraa kuvaruudulta kiinnostuneena Serranon perhettä, mutta iskän kanssa tehdään poikien juttuja.