Ollako vai eikö olla?

Alkusanat: Kirjoitan tätä blogia kertoen kaunistelematta, miten pentu kasvaa ja kehittyy. Koen sen tärkeäksi, koska usein ihmiset, jotka edustavat eri koulukuntia koirien ruokkimisen ja kouluttamisen suhteen, eivät uskalla jakaa epävarmoja hetkiään eivätkä negatiivisia kokemuksiaan peläten ”vastapuolen” saavan lisää perusteita kielteisiin kantoihinsa. Kirjoituksia saa mielellään kommentoida, asiallisesti tottakai, jos siltä tuntuu. Mielellään otan mielipiteitä ja kokemuksia vastaan. Oppia ikä kaikki. En edes kuvittele kantavani absoluuttisen totuuden soihtua, vaan opiskelen koirien ruokinnasta ja koulutuksesta koko ajan lisää ja perustan toimintani omiin kokemuksiini. Henkilökohtaisesti en usko kuivaruokien taivaita avaaviin vaikutuksiin, vaikka tiedän niistä merkeittäin lähes kaiken mahdollisen ja todella suurta osaa on tullut kokeiltuakin  näiden reilun 20 vuoden aikana, mitä olen koirien kanssa elänyt.

 

Tämän viikon aikana olen miettinyt ja tutkinut paljon borzoin pennun kasvunopeutta. Kommentteja on tullut liiallisesta kasvusta ja toisaalta ihan juuri oikeasta kasvuvauhdista ja päätin jälleen kerran alkaa selvittämään asiaa. Nyt vuonna 2013 tietoa on vielä enemmän kuin vuonna 2011, jolloin edelliset BARF pentuni kasvatin. Tyylilleni uskollisena, en halua jättää mitään arvailujen varaan. ;) 

Viiden päivän tutkimusten tulos: BARFiin perehtyneet ihmiset ovat sitä mieltä, että koiramme on todella hyvässä kunnossa ja ruokkiminen kohdallaan niin määrässä, monipuolisuudessa kuin laadussa. Eläinlääkäri tarkasti pennun läpikotaisin tällä viikolla ja sanoi sen olevan erinomaisessa kunnossa. Hän suositteli tarkistamaan ruokavaliota siinä tilanteessa, jos pennulle tulee kasvaessaan nivelkipuja. Tottakai sain eläinlääkäriltä myös suositukset tutustua isojen rotujen pentujen kuivaruoan perusideaan, minkä olen luonnollisestikin tehnyt ja seuraan muutenkin aktiivisesti kuivaruokien kehitystä.

 

Täällä täytyy olla jotain tosi mielenkiintoista, kun isoveikkakin kerran haistelee maata. Tästä kuvasta näkee vähän poikien kokoeroa tällä viikolla.

 

Camus poseeraa :)

Epäilyksen hetkenä palasin vanhoihin muistiinpanoihin parin muun koirani kohdalla.

Saksanseisojani oli BARF ruokavaliolla mielestäni 15 viikkoisena turhan hoikka. Yritin silloin seurata suosituksia prikuulleen, mutta koira oli todella aktiivinen, aktiivisin, mitä minulla on koskaan ollut. Ja on kyllä edelleenkin 4 vuotiaana, ja erittäin haukkuherkkä, siksi asuukin maalla omakotitalossa. Seisoja siirtyi 7kk vanhana sekaruokintaan muuttaessaan vanhemmilleni metsästyskoiraksi. Siitä tuli hyvin lihaksikas alarajan uros. Kokoon vaikuttanee geenit, koska emä oli pienikokoinen ja erittäin lihaksikas, eikä isäkään mitenkään ylärajoilla säkakorkeudeltaan.

Sólas, isovillakoira/skotlanninhirvikoiraristeytys, oli 15 viikkoisena aika lailla saman korkuinen ja painoinen kuin Camus nyt. On aina ollut terve ja hyväkuntoinen ja kasvoi ainoastaan 74cm korkuiseksi 32 kiloiseksi aikuiseksi. Siis huomattavasti suuremmaksi kuin emänsä, mutta ei niin korkeaksi kuin isänsä. Skotti pentu, jonka kanssa Sólas kasvoi ensimmäiset puolitoista vuotta oli 5 kk vanhana mielestäni hyvin suuri. Korkeutta oli lähemmäs 70 senttiä ja painoakin reilusti yli kaksikymmentä kiloa. Kumpikin koira on barffannut kasvattajalta asti ja söivät kasvattajan ohjeen mukaan 2 kertaa päivässä niin paljon kuin jaksoivat ja paljon ne söivätkin. Ja varastivat roskat pussista työpäivän aikana ja söivät puiset huonekalut siihen päälle. Talvella märehtivät tammenoksia. Olin varma, että eivät elä aikuiseksi asti kaikkien niiden vierasesineiden popsimisen jälkeen, mutta koskaan ei mistään syödystä tullut mitään ongelmia. Paitsi kuivaruoasta, jota eivät kestäneet missään muodossa. Kypsennetyt ruoat ja viljat tulivat vetenä ulos. Skotista kasvoi terve ja hyväkuntoinen muuta tapaturma-alttiutta lukuunottamatta. Nykyään kestää kuivaruokaakin. Ei ole liian iso vaan jäi lopulta kuitenkin suomalaisiin skotteihin verraten pieneksi. Näyttelyissä sai vuoden ikäisenä hyvät arvostelut rakenteesta ja turkista.

Kävin etsimässä netistä borzoin pentujen kasvutaulukoita ja ilokseni huomasin niitä kyllä löytyvän, kunhan jaksaa vain etsiä! Totesin Camus’n kasvukäyrän mukailevan usean aikuisena suurikokoisemman nartun (78 cm) ja yli 82 cm korkeiksi aikuisena kasvavien urosten kasvukäyriä. Pennun isän korkeudeksi ilmoitetaan 84cm, eikä emäkään niitä pienimpiä ole.

Pentu oli siis BARFfiin perehtyneiden koiraihmisten ja eläinlääkärin mielestä todella hyvässä kunnossa. Kotona mukava koira. Iltavillit sai purkaa puistossa, muuten nukkui paljon. Jäi mukisematta kotiin ihan yksinkin, eikä tehnyt pahojaan, jos nyt lattialla pissavahinkojen varalta makaavien mainoslehtisten repimistä ei lasketa pahanteoksi. Alkoi olla aika helppo luidenkin suhteen. Nälkäisenä saattoi murista luun päältä, mutta mukavia puhumalla ja varovaisesti silittelemällä rentoutui ja antoi koskea huuliinkin syödessään. 

Sitten tuli keskiviikko ja tätä ruoka-asiaa miettiessä kokeilin keventää toistaiseksi hieman ruokavaliota. Aiemman 1,5kg (n.10% painosta) sijaan pentu sai noin 1,2 kg (70-80% siitä 10%:sta), mikä on vielä suositusten mukainen määrä ruokaa. Jätin rasvaa hieman vähemmälle, muuten ihan samaa ruokaa ja lisäsin hieman kuitua (kasviksia) ruokaan antamaan kylläisyyden tunnetta. Seuraukset: Koira oli todella levoton aamusta asti, nuoli tyhjiä kuppeja kerta toisensa jälkeen, mielestäni ei jaksanut juosta samalla tavalla illansuussa puistossa. Vinkui pitkään, kun jätin sen yksin kotiin päivällä, mitä ei tee koskaan. Kaiken huippu oli, kun illalla iski hampaansa siipan käteen jyystäessään nahkaluuta sohvalla. Kun tulin illalla kotiin ja koira oli ruokakupilla, murisi, kun silitin sitä tapani mukaan ohimennen ja yritti purra. Odotimme, että pentu rauhoittuu ja sen jälkeen sai syödä ruoan ja luut kädestä. Olin ihan äimänä ja mietin, mitä olemme tehneet kasvatuksellisesti väärin pienen kanssa. Ensimmäiset hampaat irtosivat keskiviikkona, joten sekin varmasti vaikuttaa käyttäytymiseen. Seuraavana aamuna nostin aamuannoksen aiemmalle tasolle, eikä pennun kanssa ollut mitään ongelmia. Se nukkuu hyvin, ei vingu yksin, on hyvin sosiaalinen, mutta aika rauhallinen ja tyytyväisen oloinen. Ainoastaan hyvin nälkäisenä aamulla ensimmäisellä aterialla saattaa murista luunsa päältä, kun selvästi pelkää että se viedään pois. Siihen täytyy nyt puuttua rauhoittamalla ruokahetket, ettei luottamuspula kasva enempää. Jalkojen kääntymistä eikä kasvukipuja ole esiintynyt eikä oikeastaan mitään muutakaan huolestuttavaa.

 
Bussissa matkustaminenkin alkaa jo sujua rauhallisesti lattiatasossa.

Loppupäätelmä kokeilun pohjalta on se, että syötän pennulle niin paljon ruokaa, että se on tyytyväinen, eikä yllämainittuja oireita esiinny. Se saa ruokansa toistaiseksi vielä neljä kertaa päivässä, kun on niin nälkäinen ja välipaloiksi kuivattua mahaa, porkkanaa ja nahkaluita kädestä silitysten kera. Hampaiden vaihtuminenkin tuntuu turhauttavan ja suussa pitää olla purtavaa koko hereilläoloajan. Rasvan ja lihan määrää olen rajoittanut vain hieman. Ensi viikolla pieni saa tehosterokotukset ja pyydän Camus’n omalta  eläinlääkäriltä jälleen kerran arvion kasvuvauhdista. 
 
Camus'n mielipide eläinlääkärireissusta. Ihanaa, mennään uudestaan siihen rapsutuslaitokseen!

Nämä kasvuasiat ovat ikuisuuskysymyksiä ja ei voi antaa itsensä taantua MUTU tasolle. Hyvä, että ympärillä olevat koiraihmiset jakavat mielipiteitään, niin pysyy itsekin paremmin ajan hermolla ja jaksaa tarkistaa asioita. Tärkeintä on seurata omaa koiraa ja voihan sitä aina kokeilla, olisiko ruokavaliossa jotain parantamisen varaa. Tietääpähän sitten, eikä tarvitse jossitella. Hyvinpä nuo karvakuonot näyttävät voivan kaikin puolin tällä hetkellä.

 

                                 Meidän laumanvartijat    

 
Solas ja Luna päivittäisillä päikkäreillä kodinviereisellä asfaltilla. Jäimme ehkä jälleen suustamme kiinni lenkin jälkeen, mutta eipä se näitä kahta tunnu haittaavan. :)

 

Tänään on kasvissoseiden valmistuspäivä. Säästämme pitkän pennin yhden päivän rehkimisellä. Aikaa vieväähän se on, mutta onpahan sitten taas kuukaudeksi soseet annosteltuna pakastimessa. 

Aurinkoisia syyskesän päiviä kaikille teille ja antoisia hetkiä karvakamujenne kanssa!