Active dog

Tylsistymisen välttämiseksi Camus’n kaveri Demi lupautui lainaamaan aktivointileluja sairasloman ajaksi.

 

Aktivointipallon kanssa pitää olla tarkkana, ettei juokse sen perässä ympäriinsä, mutta kyllä ne makupalat saa ulos ihan makuuasennossa sohvallakin. Tekniikka (I eat you ball) on ainakin pettämätön...

 

Lihaluumix on helppo antaa kongista ja pentu saa samalla rauhallista tekemistä. Kumpikin koira rakastaa kongia.

 

Dog dominoa jaksaisi pelata vaikka koko päivän. Helppo versio menee kuin vettä vaan. Onneksi peliä saa vaikeutettua.

Naksuttimeen ehdollistaminen on alkanut. Kohta päästään harjoittelemaan jo temppuja :)

Kovanonnen pentunen

Luin tuossa edellistä blogitekstiä ja voi, kun elämä olisikin jatkunut yhtä helppona. Viime viikonloppuna Camus loukkasi itsensä jälleen. Tällä kertaa päätti saada yhtäkkisen hyppykohtauksen ja otti osumaa kivetykseen takajalan polvi edellä. Vingahti ja aristeli vähän jalkaa, mutta ei sitten vaikuttanut olevan sen suurempaa hätää. Seuraavana päivänä polvinivel naksahti muutaman kerran kävellessä ja aloin seurailla koiran liikkumista. Sitä seuraavana päivänä nivel naksui jo joka askeleella. Seurasin eläinlääkärin ohjeen mukaan pari päivää tilannetta päästämättä koiraa juoksemaan. Oireet kuitenkin jatkuivat, pentu ontui satunnaisesti jalkaansa ja jouduimme jälleen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Onneksi oli ortopediaan erikoistunut lääkäri paikalla. Seurauksena rauhoitus, röntgen, kipulääkekuuri ja 2 viikkoa lepoa. Voitte uskoa, miten helppo on kertoa 4 kk vanhalle pennulle, ettei se saa juosta, hyppiä, riehua eikä pääse ulos kuin hihnassa tarpeilleen. Pentu on niin turhautunut, että vaikuttaa siltä kuin demoni yrittäisi repiä tiensä ulos sen ruumiista. Tänään on tarkoitus metsästää jostain naksutin, kun oma on kateissa. Pakko tuolle jotain virikkeitä on luiden syömisen lisäksi antaa, joten sama opettaa hyödyttömän hauskoja temppuja. Mielellään sellaisia, joissa ei joudu käyttämään polviniveltään.

Sólasillakin on raukalla kestämistä. Camus ei jätä toista hetkeksikään rauhaan.

Toivottavasti pieni nyt paranee nopeasti eikä tällaista tapahdu enää vähään aikaan. On meillä ihmisillä niin sydän kuin budjettikin tiukoilla pienen eläinlääkärireissujen takia. Ainahan sitä tuntuu, että on jotenkin epäonnistunut omistajana, kun toinen pieni on kipeänä. Vaikka miten tuonkaan tilanteen olisi voinut mitenkään ennakoida tai estää, ei mitenkään.

Ruokinnan suhteen kaikki on mennyt hyvin ja kysyntää olisi jopa enemmän kuin tarjontaa. Saa syötyä jo naudan rintaluita, sian selkärankaa sekä kalkkunankauloja ja luut sulavatkin jo hyvin. Luonne on ainakin osoittautunut sosiaaliseksi ja ystävälliseksi. Suloisia sylihauvoja ovat kumpikin <3

Mörköikää odotellessa

 

Eugenian Carus Camus 4kk. Itse päivänsankari ei ollut potretista mitenkään innostunut... ;)

Meidän riiviöstä on kasvanut oikein hieno koiranalku. On ollut täysin sisäsiisti viikon, ulkona tarvitsee käydä enää vain 3-4 kertaa päivässä (parasta!). Viikon aikana on tapahtunutkin sitten suuria muutoksia pennun luonteessa. Tässä muutamia uusia kehityksen suuntia:

Enää ei, luojan kiitos, hauko suuhun ihan mitä tahansa tieltä. Katsekontaktin hakeminen on parantunut. Ei juurikaan hypi ihmisiä vasten. Kulkee ihan ok hihnassa. Ainoastaan maata pitkin lentävät lehdet ovat ylivoimainen ärsyke. On rauhallinen ja makupalan avulla aika hyvin kontaktissa, vaikka vastaantuleva koira räyhää meille. Antaa harjata jalatkin ja katsoa hampaat seisoen rauhassa paikoillaan. Tykkää käydä lämpimässä suihkussa. Muutenkin voi alkaa puhumaan jo tottelevaisesta koirasta. Melkein kuin olisikin kaksi isoa koiraa talossa. Kyllä kannatti panostaa pennun koulutukseen!

 

Camus et les feuilles mortes 21.9

 

Erkonomia ennen kaikkea.

 

Kukkulan kuninkaat

 

Yksi ihmeellisistä uusista jutuista: Camus tarjoaa Sólasille lelua.

 

Kaverikuva <3

 

Torstaina oli havaittavissa jotain ihme energiaa. Ensin jumii Sólas kesken liikkeen

 

Ja perässä jumii Camus.

Perjantaina vierailtiin illanistujaisissa. Tyypit etsivät tietenkin kiellettyjen listalla olevan sängyn jälkeen mukavimman makuualustan... :D

 

Pyykkikassi ja mattokasa, onko parempaa?!

Yksi ei ehkä niin hyvä juttu on "mörköiän" selvä lähestyminen. Camus ei missään nimessä ole arka, ennemminkin utelias ja tänään ensimmäisen kerran reagoi ulkona ihan normaaleihin asioihin perääntymällä. Namia naaman eteen, niin kaikki oli taas hyvin ja päästiin Mbarille asti nauttimaan 4kk synttäreiden kunniaksi siankorvaa (Camus) ja Lattea (minä) koiraystävällisessä kahvilassa. Nomnom Camus pitää julkisista paikoista, kun siellä on niin monta ystävällistä rapsuttajaa ihan vain Hänen Majesteettiaan varten. Kotonakin on niin sylihauvaa, että! Koko ajan pitäisi saada olla sylissä paijattavana.

 

Edelleenkin pienelle riittää tunti vapaana riehumista, pienet painit Sólasin kanssa ja hieman aktivointia päivässä. Loppuajan nukkuu mitä älyttömämmissä asennoissa äänekkäästi kuorsaten. 

 

Päivän liikkiskuva: Sólas ja pupunen päiväunilla. <3

Camus rakastaa eläinlääkäreitä :)

Camus täyttin eilen 16 viikkoa ja sai tänään nelosrokotteen tehosteet. Nykyään suositellaan antamaan Rabies rokote erikseen, joten palaamme Käpälämäkeen vielä kahden viikon päästä. Kävelin poikien kanssa eläinlääkäriin ja pentukin jaksoi hölkytellä reippaasti vierellä, vaikka ei ole hihnalenkeillä oikeastaan käynytkään. Kummankin hännät heiluivat viuhuen, kun tultiin tutun eläinlääkäriaseman pihalle ja oi sitä riemua, kun tuttu eläinlääkäri avasi oven toimenpidehuoneeseen. Pyysin lääketieteen asiantuntijaa tarkastamaan kaikki pennussa mietityttävät asiat. Tunsin itseni aika vaativaksi asiakkaaksi, mutta palvelu on Käpälämäessä aina yhtä ystävällistä ja osaavaa.

Tässä muutamia kummallisuuksia pennusta:

Pennun väri on hieman muuttunut. Pienenä oli valkoinen haalean kultaisilla merkeillä päässä ja lapojen päällä. Nyt pään kuvio on ihan kultainen ja selän kulta on hieman tummunut. Sekä hännän juureen että selän ajeltuun kohtaan on kasvanut  tummempaa karvaa. Pidän väriläikistä itse, ovat jotenkin kivan näköisiä ja hauskasti linjassa. Eläinlääkäri tutki turkin ja sanoi, että vaikuttaa ihan vaan siltä, että koiralle tulee pari värilaikkua lisää. Iho on kunnossa, karva on kunnossa ja vaikuttaa hyvin voivalta. Useinhan pennun väri muuttuu draamattisestikin kasvaessa, mutta tietenkin pitää tarkistaa.

Toinen ihmetyksen aihe on loukkaantumisen jälkeen tulleet kasvavat karvattomat alueet korvien edessä. Eivät ole mitenkään hurjan kaljut, kukaan ei niihin kiinnitä huomiota, mutta itse tuijottelen koiraa niin paljon päivässä, että huomaan selvän eron entiseen. Korvat tuntuvat kutiavan jonkin verran, rapsuttelee niitä itse ja korvalehtiä pitää puhdistaa parin päivän välein. Myös Sólas nuolisi mielellään pennun korvia. Niistä otettiin näyte ja sieltä löytyi kuin löytyikin hiivaa. Minähän tietenkin mietin johtuuko ruokavaliosta, mutta pohdittuamme asiaa en keksinyt mikä ruoka-aine sitä aiheuttaisi. Tosin tuli ilmi keskustelussa, että tuleehan ihmisellekin helposti hiivaoireita antibioottikuurin jälkeen. Rauhoitti mieltä. Saimme mukaan puhdisteen ja korvatipat. Toi puhdiste (isompi purkki) tuoksuu tosi hyvälle!

Camus oli ihmeissään kun lorautin nestettä korvaan, mutta loppujen lopuksi piti korvien hieromisesta nesteen kera.

Kasvuvauhdista kysyin myös ja kerroin epäilyksen hetkistä. Eläinlääkärin mielestä pentu näyttää todella hyvältä, tasapainoiselta ja terveeltä. Painoa oli tänään 17,7kg ja korkeutta lyijykynällä seinään mittauksella 57 cm. 

Käytöksestä puhuttaessa eläinlääkäri antoi ohjeita konfliktitilanteiden hoitoon. Totesi, että kertoman perusteella Camus on voimakastahtoinen ja melkoisesti dominointiin taipuvainen. Sanoin, etteivät kovemmat menetelmät toimi ollenkaan ja haastaa ruoan päältä, mutta olemme olleet ehdottomia aggressiivisen käyttäytymisen suhteen. Ei ainakaan saa mitään periksi murisemalla ja puremalla. Yhtyi siihen, ettei pennulle saa räyhätä, mutta esim laumasta eristäminen voisi toimia. Sitä olen osittain tehnytkin. Esimerkkinä, jos alkaa uhittelemaan tai näykkimään käsiä sohvalla, sieltä joudutaan alta aikayksikön maan pinnalle. Kiltisti antaa jo periksi melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Kaikinpuolin Camus on siis hyvässä kunnossa, kunhan nuo korvat saadaan puhdistettua kuntoon.

Poikien poseerauksia:

Aarteenmetsästystä: