Paluu arkeen. Täältä tullaan 2015

Ihanaa! Loma! Jee! Tuli tarpeeseen.

Täytyy ihan ensiksi hehkuttaa, että onpas ollut kivoja kävelyitä koirien kanssa joulun aikana. :) Yksikin päivä viikko sitten vastaan tuli kaksi koiraa, jotka aloittivat hihnassa rähisemisen jo 50 metrin päästä, taskussa vain 4 namia wot tu duu wot tu duu?! Mutta kuulkaas, niin kuin isä aina muistuttaa: "Älä huoli ystävä nuori!" Mitähän tekee meidän karvakuonot? Heti kun haukkuminen ja murina alkaa säntäävät ne vasemman taskun viereen kerjäämään namia! Ei vilkaisua enempää mielenkiintoa rähiseviin. Se paras kiitos kaikesta tehdystä työstä! Huomenna se jouluaika sitten loppuukin. On ollut ihanan rentouttavaa aikaa kieltämättä. Mitä nyt viime viikon makasin selkäkrampeissa sohvalla, mutta nyt on siitäkin päästy.

Gavran on siirtynyt luultua aiemmin sijoituskoirasta kokonaisuudessaan omiin nimiini. Ihan mukava näin. Onneksi kasvattajan tukeen voi luottaa edelleenkin. :) Vähän on ollut pojalla vaikeaa, kun vatsa reagoi ennen joulua johonkin syömäänsä niin voimakkaasti, että oksensi monta päivää kaiken ulos ja oli lääkärin ohjeistuksella tehobakt/nutrisal/Gefilus- ja AB-piimä kuurilla kokonaisen viikon. Koko tänä aikana ei koirasta näkynyt mitään vikaa päälle päin ja energiaa piisasi. Lomamatka pohjoiseen meni muuten hyvin ja paljon sai penska juosta irti. Onneksi nyt vatsa on ollut viikon aivan kunnossa ja massaakin saatu kivasti takaisin.

 

Meidän joulu etelässä :) (+kosketuskeppi haha)

 

Åska jakoi lahjat tänäkin vuonna, noutava lintukoira kun on.

 

Ihanat näkymät <3

 

Kaunis talven ihmemaa.

Tämä kevät onkin sitten täynnä uusia haasteita ja toivon mukaan niitä toivottuja lopputuloksiakin. Tarkoituksena olisi saada suoritettua kursseja eläinalalta ja luettua pääsykokeisiin. Lisäksi päivitän lemmikkieni hyvinvointia ja koirien harrastusvalikoimaa ja yritän saada oman eläintenhemmottelushoppailu impulssini kuriin :P Eihän ne kivat pienet jutut mitään alennusmyynnistä maksa, mutta on syytä miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä taas rahaa pois oikeasti tärkeistä hankinnoista. Näiden suunnitelmien toteuttamisen olen jo aloittanut ja päivittänyt samalla lakitietoutta eläinsuojeluasetuksiin uudelleen perehtymällä.

 

Rakkauspalleroita <3

Ihmeissäni taas luin eläinsuojeluasetuksen vähimmäisvaatimuksista eläintenpidolle. Olin hieman järkyttynyt siitä, miten pienissä tiloissa eläimiä saisi pitää. Katselin tuossa varaterraariota, missä on nyt kaksi gerbiiliä odottelemassa pääsyä isompaan terraan, kunhan kuiviketilaus tulee perille. Väliaikainen on vain 68x29cm pinta-alaltaan ja korkeutta 34cm. Minun silmääni se on liian pieni kahdelle gerbsulle, mutta lain mukaan siihen mahtuisi niitä kolme (!) kappaletta ilman, että se olisi eläinrääkkäystä. Niiden oma terraario on 80x35x40cm ja se on omaan silmääni ihan hyvänkokoinen kahdelle EHKÄ kolmelle, kunhan sinne laittaa tarpeeksi virikkeitä.

 

Eläinsuojeluasetuksen mukainen minipinta-ala kahdelle gerbiilille on 0,12m2 eli esim 40x30cm pohjainen terraario, jonka korkeus on vähintään 30cm. Kuvan kahden gerbiilin terraario on gerbiiliyhdistyksen minimipinta-ala suosituksen mukainen (2xlakisääteisen pinta-ala) 70x35cm pohjainen eli pinta-alaksi tulee 0,245m2, korkeutta 35cm. Niillä on paljon rakennelmia ja pesiä kuivikkeen seassa, heinää sekä talouspaperia pesäntekotarpeiksi ja paljon jyrsittävää pahvista lehtipuumateriaaliin, vaihdan kylpyhiekat päivittäin ja tytöt ovat suhteellisen tyytyväisiä. Mieluummin pitäisin kuitenkin 2-3 laumat vähintään 80x35-40x40cm terraariossa.

Onneksi lajityypillinen käyttäytyminen on lajikohtaisesti määritelty aika tarkkaan. Tässä ote jyrsijän ja kaniinin osalta. (En saa näitä valkoisia taustoja tekstistä pois! huoh :D)

"Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta, kuten pihkatonta haketta, heinää, olkea tai muuta vastaavaa pohjamateriaalia. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa saa olla verkkolattia vain, jos verkko on välittömässä kosketuksessa kiinteän pohjan kanssa. Pitopaikassa eläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua.

Jyrsijällä ja kaniinilla on oltava käytettävissään asianmukainen pesälaatikko, koppi, onkalo tai muu vastaava pesätila.

Gerbiilin pitopaikassa on oltava putkia, käytäviä tai kanavia taikka muita vastaavia rakenteita tai mahdollisuus kaivaa käytäviä maahan. Gerbiilin, sinsillan ja degun pitopaikassa on tarvittaessa oltava mahdollisuus kylpeä hiekassa tai muussa vastaavassa materiaalissa. Sinsillan ja degun pitopaikassa on oltava riittävästi hyllyjä tai muita vastaavia rakenteita, joilla eläimet voivat oleskella muiden eläinten niitä häiritsemättä.

Jyrsijän ja kaniinin saatavilla on oltava hampaita kuluttavaa, jyrsittävää ruokaa tai muuta jyrsimiseen sopivaa materiaalia. Kaniinin, marsun, sinsillan ja degun saatavilla on jatkuvasti oltava sopivaa korsirehua."

Kuinka moni tietää, että todellisuudessa tämä on kaikki ihan laissa määrätty eikä vain mutun perusteella toteutettavissa. Itselleni aika itsestään selviä asioita. Eläimen täytyy saada ylläpitää lajityypillistä käyttäytymistään vangittunakin. Kuka nyt neuroottista tai masentunutta eläintä pystyisi katsomaan tuntematta halua parantaa sen oloja?

Eläinten kohtelu ja koulutustavatkin on määrätty asetuksessa aika tarkkaan.

12 §

Yleiset vaatimukset

Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa.

Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty.

Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.

13 §

Kouluttaminen ja käyttäminen

Eläintä ei saa kouluttaa tai käyttää siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä.

Mitä 1 momentissa säädetään eläimen käyttämisestä, ei koske koiran tai muun eläimen käyttämistä viranomaistoiminnassa eläimen käyttötarkoitukseen liittyvissä tehtävissä, joihin tehtävän luonteen vuoksi liittyy vaara eläimen vahingoittumisesta.

14 §

Tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottaminen

Eläinsuojelulain (247/96) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on:

1) elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa-ammunnassa;

2) piikkikannusten, piikkipannan tai piikkikuolaimen käyttö;

3) elävän kalan suomustaminen tai suolistaminen taikka eläimen elävänä kyniminen tai nylkeminen;

4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä;

5) muun kuin kohtuulliseksi katsottavan ihmisvoiman käyttö eläimen synnytyksessä sikiötä ulos vedettäessä;

6) eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripustamalla;

6 a) eläimen hännän katkaiseminen siten, että vahingoitetaan ihoa ja sen alaisia kudoksia;(7.11.2002/910)

7) poron tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen tappaminen metsästyksellisin keinoin ampumalla, ei kuitenkaan poron ampuminen poromiehen toimesta tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen ampuminen sen välitöntä tappamista vaativasta hyväksyttävästä syystä; sekä

8) muu sellainen eläimeen kohdistuva toiminta tai toimenpide, joka aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.

Täältä voi lukea lisää: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396#L4P12

Jotenkin näiden pykälien lukeminen sai minut jälleen ajattelemaan sitä, kuinka lyhyen aikaa eläinystävämme ovat täällä meidän ilonamme ja kaipaamaan kovin edesmenneitä lemmikkejäni. Erityisesti lapinporokoiria Siroa ja Ponkua. Ikävä ei koskaan häviä... Lisäsin jokaiselle gerbiilille extra annoksen heinää ja ruokaa ja vaihdoin raikkaat vedet ja vien koirat pitkälle iltavaellukselle. Tänään meillä juhlitaan tätä hetkeä ja sitä, että kaikki vielä olemme täällä nauttimassa elämästä yhdessä.

 

Joululahjat heti hyötykäyttöön!

Jotain mitä odottaa! Ostettiin siipan kanssa liput kummallekin Eläköön koirat tapahtumaan ensi kesänä. Mielenkiinnolla odottelemme Victoria Stilwellin live esiintymistä. Stilwellin kirjakin tuli tilattua ihan omaksi kuviketilauksen yhteydessä. :) Seuraavasta linkistä pitäisi saada tapahtuman tiedot auki.

https://positively.com/news/victorias-live-show-coming-to-finland/

Joulua odotellessa

Pentu on oppinut kulkemaan todella hyvin hihnassa! Siihen tarvittiin kyllä paljon kärsivällisyyttä ja luovuutta ja loppujen lopuksi kuonopanta ja naksutin. Nyt osaa kävellä löysällä hihnalla kaulapannassa sivulla ja edessä ja on ohjattavissa. Tosin liukkaalla kelillä pidän sillä kuonopantaa turvallisuussyistä. Koirien perään syöksyilyt ovat tippuneet aivan minimiin vastaehdollistamisella ja muuta säpsyilyä esiintyy vain harvoin. Tässä miehen viestit keskiviikko aamulta!

"Neljä staran tyyppiä trimmailee sitä isoa puskaa, mikä on heti **tien puoleisen oven edessä. Kaks niistä huitoo vesureilla, kaks päristää moottorisahoilla, kaikki pukeutuneena punaisiin huomiovaatteisiin ja melua niin maan p**keleesti, et ite halusin karkuun...
Gavran pysty kävelee niitten ohi n 8m matkalta TÄYSIN rauhassa ja jäi viel kattelee niitä, ku etin avainta!!!
Siis ihan järjetön mekastus ja ufon näköisiä otuksia!
Oltiin siinä rapun oven edessä, käännyttiin niitä päin ja G ottaa vaan pitkää kontaktia, et nytkö saa lisää namia!"

 

Kuonopanta tulee vastaisuudessakin olemaan mukana liukkailla keleillä, mutta muuten sen voi jo jättää pois. Alunperinkin se otettiin käyttöön lähinnä kipeän selkäni vuoksi koulutuksen ajaksi, koira osasi pääpiirteittäin jo kävellä löysällä hihnalla pelkällä kaulapannallakin.

Jeejeejee! Ja agilitytunnit lauantaina menivät niin hyvin kummallakin taas! Kakara kiipesi A-esteen ja puomin innokkaasti ihan ekasta kerrasta eikä säikähtänyt, vaikka kovasta vauhdista johtuen liukastui hieman alussa kerran A-esteeltä ja kerran puomilta. Sen jälkeen teki edelleen esteet ilman mitään ongelmaa. Ohjattavuus käännöksissä on myös iha kymppi :) Sólas puolestaan tykitti hyppyradan käännöksiä ja putkea aivan mielettömällä vauhdilla! Se on aivan huippu radalla, kun sille päälle saattuu. Läähätti ihan kaikkensa antaneena tunnin jälkeen ja nukkui koko loppupäivän sohvalla. Hyvä päivä!

 

Illan gerbiilinpoikasten kesytystuokio apujoukkoineen.

Gavranin noutokoulutus edistyy hitaasti, mutta varmasti. Nyt penska osaa pitää noutokapulaa suussa oikeassa kohdassa kulmahampaiden takana noi 2 sekuntia ja antaa sen takaisin käteen. Siihen se sitten on jäänytkin junnaamaan. Täystuhon on vaikea ymmärtää, että kun kapula on omassa suussa, sitä ei saa heti vetää poskihampaiden väliin ja silputa. Tai ei mielellään silputa ollenkaan. Puremisesta torumista, mitä meille ehdotettiin, ei voi ajatellakaan. Tiputtaa kapulan pienimmästäkin syystä. No joka päivä harjoitellaan, että eiköhän se siitä joku vuosi tässä. Baby steps baby steps....

Metalliesineistä yritetään siinä rinnalla tehdä naksuttamalla koskettamisen arvoisia. Ihan ok menee, joten ehkä joskus päästäis opettelemaan metalliesineen noutoakin. Ensin hiotaan kuitenkin tuo puukapulan nouto hyvälle mallille. :)

Tietoa vastaantulevien koirien rauhallisen ohittamisen opettamistavasta, mitä meillä käytetään onnistuneesti.

Vastaehdollistaminen: 

- Koiralle opetetaan uusi tapa reagoida johonkin tiettyyn ärsykkeeseen. 

- Tässä tapauksessa toisen koiran havannoiminen ja lähestyminen (ärsyke) aiheuttaa Gavranissa meidän mielestämme epätöivottua käytöstä (vinkuminen, kiskominen), jolloin sille opetetaan uusi käyttäytymismalli entisen tilalle.

- On koiranohjaajan tehtävä määritellä mikä käytös ei ole toivottavaa ja mikä on toivottu korvaava toiminto. Gavranin tapauksessa haluamme, että toisen koiran näkeminen aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen pelon ja epävarmuuden sijaan. Haluamme, että Gavran katsoo toista koiraa rauhassa, pysyy paikoillaan ja lopulta mielellään liikkuu meidän määrittelemäämme suuntaan katsekontaktissa meihin. 

- Purimme harjoituksen osiin. Eli, kun Gavran havaitsi toisen koiran, kehuimme sitä jo näkö- ja kuulohavainnosta ja palkitsimme makupalalla. Koko ajan, kun se katsoi toista koiraa rauhassa, se sai kehu+makupalan, kunnes koira ei ollut enää näköpiirissä, Rajoitimme sitä lyhyellä hihnalla menemästä toisen koiran luo, mutta emme toruneet ollenkaan. Vähitellen käytös alkoi rauhoittua ja Gavran rentoutua koiran nähdessään ja pää alkoi kääntymään kehun jälkeen namikättä kohti. Nyt ollaan tilanteessa, että Gavran ottaa helposti katsekontaktin toisen koiran nähdessään enkä muista milloin olisi ryntäillyt koiria kohti. 

Mieheni alkoi lisäksi uudelleen kouluttaa Sólasia reagoimaan omaan nimeensä sanomalla nimen ja antamalla makupalan ensin sisällä kotona, sitten pienellä kävelylenkillä ja lopulta ihan joka paikassa. Parin päivän harjoittelulla Sólas otti jo nopeasti katsekontaktin nimensä kuullessaan. Se auttoi myös koirien ohittamiseen ja nyt kumpikin koira on lähes aina hyvässä kontaktissa, vaikka vastaantuleva koira räyhäisi kuinka paljon. 

 

Tämä on kuulemma bemarikuski look... ?

Siinä missä Gavranin mielenkiinto on helppo herättää, Sólasia ei paljon mikään hetkauta puoleen jos toiseen ja palkitsemisen teho on kiinni sen mielialasta ja palkinnon maukkaudesta. Tosin pienet vaaleat terrierit hetkauttavat, kun niitä on useampi karannut sen kimppuun lenkillä ja koirapuistossa. Pari päivää sitten ohitettiin kontaktissa Sólasin pahin vihollinen, joka yllätti tulemalla puskan takaa samalle tielle. Kyseessä on JRT-poika, joka edellisessä osoitteessa räyhäsi puoli vuotta aamua iltaa meidän koirille milloin kotioven takana, milloin lenkillä, milloin ryntäili päin parvekelaseja nähdessään meidän tulevan pihalle ja kerran se sitten kotipihalla pääsi irti hihnasta ja puremaan Sólasin etujalan ihan verille. Tähän asti Sólas on stressaantunut ihan sfääreihin ko koiran nähdessään. Mutta miettikää, me ohitettiin sekin koira nyt puolentoista vuoden jälkeen oikein mallikkaasti! :)

 

Ai miten niin mukavuudenhaluinen?

Me ollaan herkkusieniä! eiku

Olipas mahtavaa päästä käymään Koira 2014 tapahtumassa! Niin paljon koiria, esityksiä, luentoja ja koira-aiheista shoppailtavaa. Enimmäkseen hengailtiin koirasusi ja beauceron kehän laidalla ja iltapäivästä ehdittiin jopa Tommy Wirenin erityisen hauskalle ja asiapitoiselle Hienosti hihnassa- luennolle. Siellä käsiteltiin yllättävänkin laajasti eläintenkoulutusmenetelmiä ja aina niin hauskat kanan- ja karhunkoulutus videot pyörivät myös screenillä :D Shoppailu ei tietenkään lähtenyt käsistä miten niin...

 

No okei, tää setti pitikin ostaa ja oli alennuksessa.

 

Tän setin tarpeellisuus tuli ajankohtaiseksi, kun näin että nää olis niin ku alennuksessa... Pojat ainakin arvosti, heti vieressä kärkkymässä leluja ja makupaloja :D Pääkallo pipoa en kommentoi :D

Juuri, kun pääsin kehumasta kuinka hienosti penska on edistynyt harrastuksissa, törmäsimme eilen agility tunnilla erikoiseen haasteeseen. Minun käsissäni Gavran on todella innostunut ja hyvässä kontaktissa eikä kiinnitä hirveästi huomiota kokolattiamattoihin. Eilen vaihdoimme ohjaajaa, koiran kuono pääsi pari kertaa maahan, ennen kuin siihen puututtiin ja sitäpäs ei saanutkaan sieltä enää irti ja keskittyminen meni aika hakoteille. Ohjaajan vaihdos takaisin ja pentu toimi kuin unelma, ei mitään ongelmia ja 3 esteen puoliympyrän muotoinen rata hyppy, putki, muuri meni hienosti vihjesanoilla ja vähäisemmällä ohjaamisella. Ongelma-analyysi toi esille pari kohtaa, missä ohjaajien tapa käsitellä koiraa erosi.

1. Minulle on kehittynyt aikojen saatossa jonkinlainen refleksi kehua koiraa heti, kun se tekee oikein. Ei väliä, olenko odottanut koiran hoksaavan opetettavan asian itse, ohjannut sitä, estänyt vartalolla tai hihnalla tai vaikka kieltänyt tekemästä jotain, heti, kun se tekee oikein, äänensävy hyppää ihan sfääreihin ja kiitosta tulee. Useimmiten hyvä ja hienosti sanoja seuraa makupala, vinkulelu, leikki tai joku "maailman paras ja palkitsevin liike" niin kuin Gavrulle ja Solasille etujalkojen nostaminen käsien päälle ja turkin pöyhintä. Eli kun naama alkaa kaartaa mattoa kohti, päästän äänen, sihahduksen, naksautan sormia tai rapisutan makupala pussia, heilutan lelua, ennen kuin nenä on maassa. Jos sekään ei auta, kiilaan jalkaterän eteen ja tungen namin kuonon yläpuolelle ja jos en ehdi sitäkään, nostan koiran pään välittömästi irti lattiasta ja kehun heti, kun se ei enää kohdista liikettä mattoa kohti. Näin niillä pysyy nenä matosta irti, eivätkä pääse innostumaan hajuista (se nimittäin tapahtuu sekunneissa!).

2. Toisella ohjaajallaan Gavru ei yhtäkkiä saanutkaan heti kontaktista kehua ja sen nenä pääsi painumaan mattoon ensin kerran, jolloin sitä ei nostettukaan takaisin todellisuuteen vaan yritettiin sanallisesti komentaa. Eihän sitä kiinnostanut ja kun kehua kontaktista ei edelleenkään tullut, kohta oli nenä taas matossa kiinni. Edelleenkään koiraa ei estetty, vaan se sai haistella hyvän tovin ja kulkea kentällä omikseen. Siinä vaiheessa en voinut olla enää hiljaa, vaan sanoin, että älä anna sen haistella. Estä sitä. Siinä tilanteessa koiraa ohjannut ei keksinyt enää miten saisi koiran lopettamaan haistelun, ei edelleenkään estänyt fyysisesti koiraa haistelemasta eikä kehunut oikeasta suorituksesta, kun se nosti nenän maasta ja tuli makupalan perässä esteelle. Lopulta haistelu vei koiran mukanaa ja se alkoi merkkailla esteitä radalla. Tämän jälkeen sainkin ottaa koiran takaisin ohjattavaksi ja pyysin tarkkailemaan miten pentu vastaa kehuihin ja makupaloihin.

Haistelu ja hajut yleensä ovat meillä koirille todellinen taivas. Niiden on todella vaikea keskittyä mihinkään muuhun voimakkaiden hajujen keskellä. Haistelu on itsessään näille pojille niiiiin palkitsevaa, että siihen on ollut todella työlästä puuttua. Ainoa mitä asialle voi tehdä ilman, että toimintakyky ja oma-aloitteisuus treeneissä laskee (mikä ongelma rankaisemisessa olisi), on ehdollistaa ne voimakkaasti leluihin ja todella maukkaisiin makupaloihin ja siihen että koulutustilassa ei koskaan saa haistella maata. Ei koskaan ikinä. Niiden ei anneta laskea kuonoa maahan ja jos nenä sinne eksyy, ei ainakaan anneta haistella keskeytyksettä yhtään pidempään. Ja HETI, kun kuono ei vedä maata kohti, heti kun paine hihnassa helpottaa (jos estetään hihnalla) tai kun koira nostaa äänestä/liikkeestä päänsä sitä kehutaa, sen kanssa leikitään ja sitä palkitaan loputtomasti kontaktista.

Koirien kanssa ei mikään tule ilmaiseksi. Koira ei vain mystisesti tottele miellyttääkseen ihmistä, jos se ei saa siitä suurempaa palkintoa kuin se saa omista aktiviteeteistään. Näistä asioista puhui paljon myös Wiren luennollaan tänään. Useimmiten vaatii paljon vaivaa ja oman käyttäytymisen analysoimista ja muuttamista päästä siihen pisteeseen, että voi opettaa koiralle haluttua toimintoa. Ja koira kyllä oppii, kunhan osaa itse olla selkeä ja tarjota oppimisesta varteenotettavaa palkkaa.

 

Solas ei arvosta kovin korkealle non-stop joululaululistaa..

"Determination today leads to success tomorrow!"

Täysin näin! Taas sen on saanut huomata! Pysyimme positiiviselle linjallemme uskollisina ja kaikkien epätoivon hetkien ja itkun ja hammasten kiristyksen jälkeen penneli oli oikein mallioppilas eilen agility tunnilla! Jee!
Hauskinta oli, että pojan kontakti hajoili koko matkan koirakouluun, mutta kun astuttiin sisään koulutustilaan siirtyi Gavran suoraan koulutusmoodiin, otti kontaktin ja totteli ilman hihnaa kuin ammattilainen ainakin. Jopa rauhoittui vuorojen välissä ja suoritti pujottelua lukuunottamatta uudetkin esteet tarkasti ja varmasti häntä heiluen. Jippii!!!

 

Rauhoittumis harjoituksia treeneissä. Lasten kurakäsine on suojaamassa parantuvaa tassua.

Solas sitten vetikin omaa showta treeneissä ja vähän pisti taas naurattamaan :D Se on ihan hölmö! Onneksi sentään harmittomalla tavalla ja saatiin ihan puhdas ratakin pari kertaa aikaiseksi. Itse sekoilin kuitenkin enemmän hah.

Gavranilla on ollut polkuantura jälleen halki. Onneksi paranee hyvin, vaikka onhan siinä aika työ. Arki aamuina käytiin pitkiä hihnalenkkejä, kun kaistapään ei saa antaa juosta vapaana ja siipalle sattui kolme aamuvuoroa peräkkäin. Noh, harjoituksesta johtuen hihnakäytös oli perjantaina loppulenkistä täysi kymppi. Bonuksena huomasin kotona, että niskat eivät olleet rasittuneet yhtään, kun kiskaisut ja hihnaan nojaaminen jäivät niin vähälle. Nyt lenkille menossa ja nähdään, miten hyvin jaksavat hillitä itsensä tänään ruuhkaisemmilla lenkkipoluilla. Makupaloista ei ainakaan ole puutetta. Mies kävi onneksi täyttämässä koirien makupalavarastot kaikella mahdollisella maukkaalla viljattomalla täysravinnolla, josta pojat pitävät ja sekoitan ne kaikki naudanmahan ja lihatikkupalojen kanssa makoisaksi yllätyspussiksi.

Ihanaa! Huomenna alkaa joulukuu ja voi laittaa jo minikuusen koristeineen esille! :)

Lunta!

Ihanaa! Lunta!

Kaikki ihan pähkinöissään täällä meillä! 

Solasin mielestä on parasta, kun kaikki koirien ja kanien jäljet haisevat selvemmin (nopea eteneminen ei oleee). Gavru pitäytyy perinteisemmässä: Jeeeeeee, lumessa on ihanaaaa piehtaroida!!! moodissa. Eihän niiden kanssa oikein hikilenkille näin pääse, mutta pääasia, että on hauskaa!

 

Paini luonnistui ilman luntakin.

Itsepäs olen kuunnellut joululauluja jo ainakin kaksi viikkoa, tällä hetkellä soi taustalla aina niin vaikuttava Rajaton lauluyhtyeen Joulu-levy, ja tänään saatiin jo maistaa kotitekoista kinkkua ja joulutorttuja appiukon synttäreillä! Kyllä kelpaa varsinkin, kun viime viikon elimme pohjoisen lomalla hirvenkäristyksellä :D Muutenkin tuli kyllä reissu tarpeeseen. Koirat saivat treenata agilityä paikallisen koirakerhon tiloissa ja juosta pitkin päivää irti omakotitalojen pihoilla ja itse sai paljon saunaa, lepoa ja hyvää juttuseuraa perheestä ja ystävistä.

 

Rentoilua :)

Solasin agility on alkanut sujua todella hienosti. Tai niin ainakin luulin, kunnes osallistuimme toisen, jo pidemmälle ehtineen ryhmän harjoituksiin korvaamaan viime lauantain tuntia. Sielläpäs ei enää ollutkaan esteiden välillä kiihdyttelytilaa, mutta sitä vastoin käännöksiä ja kiertämisiä parin esteen välein ja mukana oli esteitä, jotka oltiin käyty läpi, mutta joille ei ollut vielä opetettu vihjesanaa. :D Oltiinhan kyllä sekaisin kumpikin hahahaa. Noh, mutta kreditit Solasille, joka kerrankin jaksoi keskittyä suht ok ja tehdä sitä ei niin kivaa putkeakin monta kertaa peräkkäin ja saatiin pari onnistumistakin. Mitä nyt valokuvaaja kentän laidalla kiinnosti kovasti joka ohituksella :D Tänään oman ryhmän harjoituksissa poitsu rulettikin sitten kunnolla. Sai mamma olla ylpeä, lue: leuka maassa ihmetyksestä ja pirun hengästynyt yrittäessään pysyä vinttimixin vauhdissa :))

 

Oman ryhmän harjoitukset tänään. Näyttää yksinkertaiselta, mutta ohjaaja oli numeroinut esteet niin, että rata oli täynnä käännöksiä ja takaakiertoja. Vauhtia riitti! :)

Gavran sai ensikosketuksensa agilityyn jo viime keväänä koirakoulu Taitoa Tassuihin kokeilutunnilla ja syksyllä kävivät miehen kanssa ihmettelemässä esteitä toisella kokeilutunnilla.
Nyt totesimme, että penska ei enää kasva korkeutta, takakorkeus on täysin tasoittunut ja fysiikka tuntuu olevan kohdillaan, joten voimme aloittaa alkeiskurssin. Pohjoisessa käytiin läpi perusesteitä eri lähetyksillä ja oikea-aikaista palkkausta. Siippakin innostui tekemään jo ohjaus harjoituksia Sólasin kanssa. Alunperin olikin tarkoitus, että tämä agility olisi se poikien oma juttu ja minä hoidan tokoilun, mutta tällä kertaa jätkien treeni-aikataulut menivätkin yllättäen päällekkäin, joten sielläpäs kekkuloin radalla kummankin koiran kanssa. Ei sillä, kivaa oli! Ensimmäinen 15 minuuttia meni pennelin yrityksissä kiskoa ja ulista tyttöjen perään, mutta kun hihna tippui kädestä ja pentu hoksas, että "Hei, tää oli se hauska ruokaleikki, jossa äiskä käskee ja mä teen kaikkea kauhealla vauhdilla", tuli treeneihin oikeaa tekemisen meininkiä.  Jopa toko-seuraaminen näyttää olevan loksahtamassa paikoilleen kaikkine käännöksineen. Juuri siitä mielettömästä motivaatiosta yhteiseen tekemiseen pidän niin tässä beussissa. <3 Ja saatiinpas kuulla lopuksi, ettei siitä huomaa ollenkaan mitään arkuutta tai traumoja enää. Jee! Lenkeillä ja uusissa paikoissa totuus on hieman toinen, mutta kehuilla ja makupaloilla pääsee tämän tapauksen kanssa todella pitkälle :)

 

Sólasilta onkin hyvä hakea neuvoa kiperissä tilanteissa... 

"Just chill out like I do, you'll get your food anyway. Why do you even bother..sigh"

Erityisen hauskaa pääasiassa naksuttimella koulutetussa koirassa on eri vaihtoehtojen jatkuava tarjoaminen. Jos palkkaa ei tule, alkaa koira itse muuttaa toimintaansa, mikä tekee sheippauksesta helppoa tarvittaessa, mutta joskus se keksii ihan omiaankin yhdistellen vanhoihin liikkeisiin uusimpia temppuja. Uusin villitys on kaiken mahdollisen kiipeäminen, jos ei olla ihan varmoja mitä ohjaaja haluaa. En ole vielä keksinyt, mistä on tämän saanut päähänsä, mutta vaikuttaa olevan omasta mielestään kauhean mielenkiintoista ja hauskaa. Minun mielestäni kuitenkin 90cm korkean laudoista kyhätyn hyppyesteen päälle tai betoniseinää pitkin kiipeäminen ovat hieman yliampuvia vaihtoehtoja ihan sivulla istumiselle.

Seuraava suuri haaste onkin sitten nouto. Pitkä tie on kuljettu tähän, että painaviakin esineitä voi nostella aristelematta maasta ja esineiden kantaminen yleensä on hyvä juttu. Nyt naksutetaan kapulaan tarttumista ja sen suussa pitämistä, mikä meneekin ihan ok, kunnes beussi kuumenee yli ja yrittää silputa kapulan. Onneksi ovat suht edullisia ostaa ihan kaupastakin...

 

Joko saa ottaa pliispliispliis??? (ohjaajalla tippui naksutin kädestä, huoh)

 

"Missä avaimet?" check. Seuraavaksi listalla joka aamuinen ongelma "Missä puhelin?"

Huom tää hassu pää maassa makaaminen aina jotain odottaessa :D

On kyllä kiva puuhastella näiden rakkaiden karvakuonojen kanssa ja on todellinen siunaus, että kumppanina on ihminen, jonka kanssa tämän harrastuksen saa jakaa. <3

Syysaurinkoa sateen keskellä

Jihuu! Onnistumisia!

Vaati paljon oman käyttäytymisen miettimistä meiltä ihmisiltä, kunnes pääsimme jyvälle tilanteista, jotka stressaavat pientä beauceronia. Kaikki kotona äksyileminen aamuisin ja kinaaminen ihmisten välillä, se liian jyrkästi komennettu "pois" koirille ja jokainen uhkaava, kiukkuinen ele koirien välittömässä läheisyydessä nostettiin tapetille ja lyötiin kättä päälle, että kokeillaan viikko pelkkää positiivista ilmapiiriä, ohjaamista ja palkitsemista. 

Kertaus on opintojen äiti :) Kyllä ollaan kovasti opiskeltu.

Kaksi kertaa olen voimieni riittämättömyyttä joutunut tarraamaan poskista kiinni, kun penska on villiintynyt hihnassa flexissä olevan koiran syöksyessä meidän koiria päin, enkä uhkaavassa tilanteessa saanut kontaktia äänillä tai makupaloilla itseeni. Pari kertaa todella selkeästi artikuloitu vaativampi "rauhoitu" käsky on ollut paikallaan sisällä, kun tassuvamman aiheuttama vapaanajuoksukielto vie penskan ylikierroksille. 

 

Eläinten hyllyssä oli edullisempaa, mutta katsokaa nyt näitä värejä ihmisten puolella!

Aika usealla tutulla ja vieraalla koiralla on nyt tassuja paketissa. Pari koiraa on Suomessa jo menehtynytkin valtimoiden ja jänteiden katketessa. Ihan pelottaa päästää poikia juoksemaan mihinkään. Gavrun vamma tuli koirapuistossa!

Hassua on, että Gavru syöksyi innoissaan pää edellä töttörööhön, kunnes repi sen tänään kappaleiksi,  kun oltiin apteekissa ostamassa tassuun lisää sidetarpeita. Ulkona jalka on paketissa, mutta sisällä saa tuulettua, että paranisi nopeammin. Harmi vain kun kumpikin karvakuono tykkää kovasti hoitaa omia ja toisten haavoja.

Olemme kumpikin nauttineet suuresti koiran jatkuvasta kehumisesta ja palkitsemisesta. Mieheltäkin pääsi suusta, että tämähän on oikeastaan hauskaa ja paljon stressittömämpää kuin pakotteiden käyttö. :) Ja koiran hallittavuus on helpottanut todella paljon ihan jo ensimmäisten päivien aikana. Kamppausliike tulee penskalta harvemmin, mutta täysin sitä ei ole vielä saatu pois.

Pojat reippaina :)

Ja vähemmän reippaina. :) Ei tarvinne mainita, että olen juuri herännyt tuosta samasta kasasta poikien kanssa.

Back to basics

 

Sólas on nyt suorittanut agilityn alkeis-, jatko1- ja jatko 2 kurssit. Seuraavalla viikolla alkaa agilityn jatkuva ryhmä, jolla jatketaan sitten harjoituksia. Toinen on aivan fiilingeissä pomppimisesta, että lauantain treenit on kyllä itsellekin viikon kohokohta :)))

Kyllähän se on niin, että kyllähän se 13kk nuori, pehmeä ja puolivuotiaana hieman traumatisoitunut beauceronuros ei ole se helpoin vaihtoehto edes noin kymmenenneksi koiraksi. Ihan sama tuntuu olevan kuinka paljon tietää ja osaa ja on noita kouluttanut. Helppoa tämän kanssa ei tällä hetkellä ole.

Penskan uusin lempijuttu hihnassa on: kaksi askelta vierellä, syöksy, 270 asteen pyörähdys ihmisen eteen ja jalkoihin. Huoh. Mihin tämä erikoinen venkoileminen juontaa juurensa, ei ole vielä selvillä. Ylivoimaisesti vaativinta itselle ja koiralle on pennelin impulssien hallitsemattomuus. Ja kyllä, sitä malttia ja luopumista treenataan paaaljon. En uskalla edes viedä loppuun asti ajatusta "mitä jos sitä ei olisi yhtään koulutettu..."

Pelkoja ei niinkään pahana enää ole. Pientä äänten ja nopean liikkeen säikkymistä, mikä on mennyt aika pitkälle ohi sillä, että pysähtyy vähäeleisesti ja koiraa kehuu hiljaa kannustaen, kun se on paikoillaan rauhallisena ja katsoo arveluttavaa asiaa.
Naapurin lapset muistavat kuitenkin aina lisätä jännitystä peliin (takapakkia kuntoutumiseen) heittelemällä koiria jalkapalloilla ja kävelemällä vierelle ja juosten sitten kohdalla kiljuen pakoon.. Että mä joku päivä vielä.. Koirien takia yritän pysyä rauhallisena ja huokaista syvään, vaikka olisihan tuossa oiva (osin tarvittavakin) rako avautumiselle.
Samoin noin 80 prosenttia kaikista kohtaamistamme koirista räyhää pitkässä hihnassa kuin viimeistä päivää ja vain 20 prosenttia ihmisistä hihnan toisessa päässä puuttuu asiaan millään lailla ja usea niistäkin vain puhelee koiralle kehuvaan sävyyn. Toinen huoh.
Yritä nyt siinä sitten itse muka jotakin järkevää saada aikaan tuon tempoilevan murkun kanssa. Meidän koirat ovat jo aika vakuuttuneita siitä, että kaikki vieraiden laumojen koirat ovat ihan sekopäitä ja aggressiivisia. Eilen haukahdettiin ensimmäisen kerran autossa ja puistossa ohimenevälle koiralle. Puiston aidan toisella puolella oli kyllä kaksi täyttäpäätä rähisevää fifiä ja autosta nähtiin tuttu treenikaveri. Maalle muutto on käynyt mielessä useamminkin..

Siippakin lähes luovutti tänään elämän hallinnan korkeammille voimille, kun beussi ei osannut lainkaan kävellä hihnassa ja nartun hajuista intoutuneena kuseskeli mihin sattuu, jo aika läheisessä kontaktissa housunlahkeeseen.

Aloin miettiä, että suurin haaste tässä on meidän ihmisten asenne ja stressitason nousu muillakin elämän osa-alueilla, kun on paljon töitä, eri työajat ja aika paljon kaikkea vakavaakin tapahtuu ympärillä. Joten ei muuta kuin nuoremman koulutussuunnitelma uusiksi ja itse kokoama luento koiran käyttäytymisestä ja oppimisesta kummankin luettavaksi!

 

Merkille lähetys pallopalkalla kolmen eri merkin välillä on ehkä parasta! Ja mikäs siinä, kyllähän mä teiniä juoksutan, kun kerran niin innoissaan on. Kivasti väsähtää energiapakkaus siinä treenissä ;)

Onneksi kotona ollaan kunnolla työpäivät ja muutenkin rauhallisesti, paitsi kun on lenkille lähdön aika. Silloin penskaa saa ohjata useamman kerran istumaan rauhassa odottamaan hihnaa. Mutta kotona siis kaikki hyvin, luojan kiitos. Joten eihän tässä täys kaaos ole päällä.

Itsekritiikkiä piti pistää roimasti kehiin:

Aika usein varsinkin jalkoihin syöksyn yhteydessä tulee toruttua koiraa tiukasti ja se EI kyllä ihan oikeasti johda parempaan lopputulokseen. Tässä sen saa taas todeta, mitä muillekin jaksaa sanoa. Rangaistus, oli se toru, hihnasta kiskominen tai vielä pahempaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, ei johda mihinkään muuhun kuin koiran hämmentymiseen ja siihen, ettei se enää tarjoa haluttuakaan toimintoa, koska yrittää välttää rankaisua. Ainoa fyysinen puuttuminen, mikä on todettu hyväksi, on rauhoittaminen ottamalla poskista kiinni ja puhumalla hiljaisella äänellä. Niin moni puhuu Cesar Milanin oppien puolesta, että olen kokeillut sitä perhanan tökkimistäkin jälleen, mutta niin kuin jo aiemmin totesin useamminkin, se ei toimi pehmeälle koiralle jatkuvana korjausvälineenä. Joskus nartun hajujen lumoaman uroksen huomion herättämiseen se on ihan ok, mutta ei muuten. Eikä koskaan uhkaavassa tilanteessa ole kuin haitaksi.

Tänään olen uhrannut illan kaiken jo moneen kertaan opitun kertaamiseen ja kyllästänyt itseni positiivisen vahvistamisen hyödyistä ja rankaisun vahingollisuudesta.

Tällaisen tekstin löysin koirankoulutus suunnitelmastani. En muista mistä otettu, mutta niin hyvin jäsennelty, että laitan sen tännekin.

"Sekä positiivisen vahvistamisen että pakotteiden ja positiivisen rankaisun yhdistämisellä koulutuksessa on monia haittapuolia. Ensinnäkin palkkioiden vaikutus vähenee, sillä jos koira kokee liian usein epämiellyttäviä asioita koulutustilanteessa se voi yksinkertaisesti keskittyä rangaistusten välttelyyn niin intensiivisesti, että ei enää kykene työskentelemään palkkioiden eteen täydellä teholla. Yksi tärkeimmistä koiran positiivisen kouluttamisen suurimmista hyödyistä on se, että koiralle voi tehokkaasti kertoa, että se teki väärin, pidättämällä palkkion. Palkkion poistolla eli negatiivisella rangaistuksella (P-) tarkoitetaankin tilannetta, jossa koira aiheuttaa omalla toiminnallaan jonkin mukavan elementin poistumisen tilanteesta. Kun koira toimii ei-toivotulla tavalla, se menettää mahdollisuutensa saavuttaa tavoittelemansa palkkio. Ja jos sen sijaan yhdistetään palkkion ja pakotteiden käyttö, ei palkkion pidättäminen ole enää yhtä tehokas koulutuskeino osoittaa koiralle sen käytöksen/toiminnan olleen väärä."

POW! Muistetaanpas tämä!

Eli nyt karsitaan vielä enemmän kaikenlaista epähuomiossakin annettua rankaisua pois, lisätään edelleen koulutusta oikealla paikalla kävelyyn, naksutin jälleen käteen ja sekoitus parhaita koiranameja sekä vinkulelu taskuun. Varailen aikoja kivojen koirakavereiden kalentereihin yhteisille metsä/peltolenkeille ja ihmisiin sosiaalistamista jatketaan edelleen. Päivittelen taas jossain vaiheessa miten edistytään. Hieno koirahan tuo beussilainen on ja niin uskomattoman hyväntahtoinen ja älykäs, että eihän siitä voi tulla kuin hyvä. J

 

Solasin turkki on jälleen trimmattu. Se on niin helposti huopaantuva, että parempi näin, vaikka sitten laitetaankin toppamantteli päälle ulos myrskyyn ;)

 

..Ja enää ei voi nukkua lattialla, kun ei ole pehmusteita omasta takaa, vaan pikkuinen kiepsahtaa sohvalle syliin tai lusikkaan nukkumaan aina, kun mahdollista <3 Huom! Gavrun photo bomb :DD