Pentu talossa?

Onpas ollut hassua elää ilman Camus-pentua. Välillä tuntuu hyvinkin pahalta, mutta yritän sivuuttaa aiheen mielessäni, koska en asialle kuitenkaan mitään voi. 

Onneksi aika on kulunut töissä ja uutta pentua kouluttaessa.

Tämä paimenkoirapenneli onkin sitten ihan uniikkia laatua. Jo kasvattajalta lähtiessä oli selvästi päättänyt, että minä olen hänen uusi oma-ihmisensä. Jo autossa istui pää polvella minua tuijotellen kotimatkan. Samaa tuijottelua ja kontaktihakuisuutta on jatkunut nyt sen kolmisen viikkoa. Tyyppi kotiutui heti ja sopeutui saman tien uuden kodin elämänrytmiin ja tapoihin.

 

Katsokaa noita tassuja?!?!?! 

Erittäin helppo kouluttaa ja motivoida makupaloilla tai vain pelkillä kehuilla. Fiksu ja yhteistyöhaluinen sekä reipas ilman minkäänlaista häsläämistä. Keittiössä tokoilu onnistuu erittäin hienosti. Hieman huumorintajuton on kyllä eikä osaa leikkiä. On pikkuhiljaa lämmennyt Sólasin painille, mutta esimerkiksi leluja ei riepottele eikä suostu leikkimään kanssani niillä vaan luovuttaa heti lelun minulle, kun tulen lähelle. Ja siis ihan positiivisella vahvistamisella mennään. Sitä ei ole mitenkään kovisteltu. Pieni ei selvästikään tajua olevansa pentu laisinkaan.

Ollaan käyty lenkillä noin tunti, puolitoista päivässä, josta pentu on ollut hihnassa vain välttämättömät matkat tiellä ja pihoissa. Pysyy aivan äärimmäisen hyvin lähellä irti ja tulee heti kutsusta luo eteen istua tapittamaan. Vaikka olisi koiria tai ihmisiä tai mitä vaan näköpiirissä. 

Metsälenkit on niin parasta parhaiden kavereiden kanssa!

Kaupungissa käydään pari kertaa viikossa tutustumassa kauppakeskuksiin ja chillailemassa kahviloissa. Ensimmäisinä päivinä esiintynyt vahtihaukku ihmisten tullessa sisälle tilaan, missä pentu jo valmiiksi oli itse, on jäänyt kokonaan pois. Itse rauhallisuus tilanteessa kuin tilanteessa niinkuin Sólaskin. 

 

Unta palloon at Mbar, Kamppi

 

Murusia metsästämässä at Cafe Regatta

 

Chillaa meidän kanssa at Jumbo, Vantaa

On kylläkin varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan pelokas. Käy haistamassa uutta ihmistä ja kääntyy heti takaisin jalkoihin. Parin minuutin kuluttua nuolee naamaa ja istuu rauhallisesti rapsutettavana. Ei mitään mielistelyä tai turhaa innokkuutta edes oman lauman jäseniä kohtaan. Tyyppi on jotenkin ihan töissä koko ajan. 

TOKOn alkeet uppoavat pentuun kuin Titanic atlanttiin ja Sólaskin on innostunut koulutushetkistä ihan uudella tavalla. 

 

Pojat odottelemassa nätisti ruokaansa keittiön ulkopuolella. Huom. hännänhuiske :)

Yksi asia, mistä Sólas ei edelleenkään ole innostunut on harjaus. Harjan näkemisessä on tarpeeksi syytä masentua ja valua lattialle makaamaan kuin kuollut lahna. Miksihän ihmeessä, kun lopputuloskin on aina yhtä sporttisen elegantti?

Viimeisen viikon on ollut kova pakkanen ja pojatkin saivat talvivaatteet päälle. Sólasilta löytyi kaapista Hurtan toppa asuste ja sain neulottua Active Dog neuleesta pennullekin sopivan kokoisen. Tänään käytiin ostamassa kuitenkin jo kunnon pomppan toppa-mantteli pienemmällekin, ettei tarvitse turhaan pakkasesta ja lihasjumeista kärsiä.

 

kiltisti odotetaan, että emäntä käy etsimässä hihnat... ja hanskat... ja puhelimen...  ja ai niin ne avaimet.

 

Ensiavuksi uhrasin pennelille oman neuleeni ennen kuin sain pienennettyä Sólasin neuletta. Ja miten niin muka tämä hempeän rosa neulos ei ollut tarpeeksi katu-uskottava beussipojalle..:?

 

No niin löytyipäs neula ja lankaa ja sopivampi look. :))

 

Ja sitten päästiinkin riehumaan oikein vauhdillla, kun ei enää ollutkaan niin kylmä.

  

Ulkoleikkien päätteeksi on mukava köllähtää sohvalle nauttimaan päikkäreistä.

 

Lukuapua :)

 

Hmmm...??? Mitähän tähän nyt sanois..

En kyllä tiedä miten selviäisin ilman näitä kahta karvakaveria. Ne tuovat elämään niin paljon iloa ja hauskoja tilanteita. Virkistävää ulkoliikuntaa unohtamatta!

Levottomat tuulet puhaltaa

Camus täyttää tänään 7kk. Säkäkorkeutta on noin 75 cm, painoa ei ole mitattu vähään aikaan. Voisin kuvitella, että lähemmäs kolmeakymmentä kiloa menee. Viimeisen kuukauden poitsu on saanut aamuisin vaihtelevasti 500g murren murkinan lihakasvismixiä/multimixiä/lohta ja kasviksia/kanamunia ja kasviksia ja illalla 500g lihaluumixiä tai noin 500g lihaisia luita.

Ensimmäisissä näyttelyissäkin käytiin kuukausi sitten. Harmi, että poitsu oli hieman väsyneen oloinen sinä aamuna, mutta ihan mallikkaasti juoksi kehässä ja antoi katsoa hampaansa loppujen lopuksi nätisti. J

Vauhtia on tullut lisää ja kaiken kaikkiaan Camuslaisesta on kasvanut hellyttävä nuori hurmuri. 

 

 

Nukkumisasennot ovat säilyneet hieman erikoisina.

Joululoma vietettiin upeissa joulumaisemissa lapissa. 

Matkustettiin junalla pohjoiseen ja bussilla ja junalla takaisin. Mikäs pojilla siinä chillaillessa ja uusia tuttavuuksia tehdessä.

 

Perillä odotti hämmästynyttä borzoita lumihanget, niitäkös piti ihmetellä.

Eilen käytiin hakemassa pojille uusi pikkuveli Savosta. Suloisen pehmoisen möyheä beauceron pentu Black Carambas Stratovarius tuli ilahduttamaan uuden vuoden vaihdetta. Kyllä olin eilen onnellinen ottaessani kolmen upean koirakaverin hihnat käteeni iltalenkillä. Kerrassaan verrattomia tuhisijoita jokainen omalla persoonallisella tavallaan.

Tänään sitten ilo muuttui osittain suureksi suruksi. Aikansa kutakin. Camus’n virallinen omistaja on tullut siihen tulokseen, että myy koiran pois toisaalle nyt, kun Sólasilla on toinen kaveri. Minulla koira on valitettavasti ollut viime kuukaudet vain hoidossa. Pikku venakko ei siis enää huomisesta lähtien kuulu meidän laumaamme. 

Ihan hirveää on luopua rakkaasta ystävästä. Niin paljon on koettu ja niin paljon on vietetty aikaa yhdessä pikkuisen kanssa. Kaikki ne valvotut yöt, kun toinen oli loukkaantunut tai sairaana. Kaikki ne päikkärit sohvalla lusikassa. Sadat ellei tuhannet yhteiset lenkit sekä epäonnistumisen ja onnistumisen hetket. Onneksi olen tallentanut muistoja oikein urakalla niin tekstin kuin kuvienkin muodossa. Ikävä on jo sydäntä raastava ja vaikea on selittää itselleen, miksi asioiden piti mennä näin. Ainoa lohtu tässä on se, että toinen pääsee onneksi hyvään kotiin ja vielä tähän ihan lähelle. Kotiin, mihin on saanut jo aiemmin tutustua ja missä siitä aidosti välitetään ja sen tarpeet osataan huomioida. Huoli on silti suuri tulevaisuudesta, kun tietää olleensa toiselle aina se lähin ja tärkein olento maan päällä. 

Tämän tarinan opetus: Elämä ei ole reilua, eikä koskaan tiedä mitä tulee vastaan. 

Jokainen menetys lähellä, niin ihminen kuin lemmikkikin, vie mukanaan palan sielua ja sydäntä. Me kaikki täällä sohvan pohjalla toivotamme Rakastetulle Camylaiselle hyvää elämää uudessa, toivottavasti loppuelämän kodissa. Otetaan tästä yhdessä sohvalla loikoilusta vielä kerran kaikki irti yhteisiä hetkiä muistellen.

 

    

Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan
en onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
enää hetken luonas olla saan

Ei tästä saa sen suurempaa
se riittää kun me muistetaan

JE T'EMBRASSE TRÈS FORT <3

Active dog

Tylsistymisen välttämiseksi Camus’n kaveri Demi lupautui lainaamaan aktivointileluja sairasloman ajaksi.

 

Aktivointipallon kanssa pitää olla tarkkana, ettei juokse sen perässä ympäriinsä, mutta kyllä ne makupalat saa ulos ihan makuuasennossa sohvallakin. Tekniikka (I eat you ball) on ainakin pettämätön...

 

Lihaluumix on helppo antaa kongista ja pentu saa samalla rauhallista tekemistä. Kumpikin koira rakastaa kongia.

 

Dog dominoa jaksaisi pelata vaikka koko päivän. Helppo versio menee kuin vettä vaan. Onneksi peliä saa vaikeutettua.

Naksuttimeen ehdollistaminen on alkanut. Kohta päästään harjoittelemaan jo temppuja :)

Kovanonnen pentunen

Luin tuossa edellistä blogitekstiä ja voi, kun elämä olisikin jatkunut yhtä helppona. Viime viikonloppuna Camus loukkasi itsensä jälleen. Tällä kertaa päätti saada yhtäkkisen hyppykohtauksen ja otti osumaa kivetykseen takajalan polvi edellä. Vingahti ja aristeli vähän jalkaa, mutta ei sitten vaikuttanut olevan sen suurempaa hätää. Seuraavana päivänä polvinivel naksahti muutaman kerran kävellessä ja aloin seurailla koiran liikkumista. Sitä seuraavana päivänä nivel naksui jo joka askeleella. Seurasin eläinlääkärin ohjeen mukaan pari päivää tilannetta päästämättä koiraa juoksemaan. Oireet kuitenkin jatkuivat, pentu ontui satunnaisesti jalkaansa ja jouduimme jälleen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Onneksi oli ortopediaan erikoistunut lääkäri paikalla. Seurauksena rauhoitus, röntgen, kipulääkekuuri ja 2 viikkoa lepoa. Voitte uskoa, miten helppo on kertoa 4 kk vanhalle pennulle, ettei se saa juosta, hyppiä, riehua eikä pääse ulos kuin hihnassa tarpeilleen. Pentu on niin turhautunut, että vaikuttaa siltä kuin demoni yrittäisi repiä tiensä ulos sen ruumiista. Tänään on tarkoitus metsästää jostain naksutin, kun oma on kateissa. Pakko tuolle jotain virikkeitä on luiden syömisen lisäksi antaa, joten sama opettaa hyödyttömän hauskoja temppuja. Mielellään sellaisia, joissa ei joudu käyttämään polviniveltään.

Sólasillakin on raukalla kestämistä. Camus ei jätä toista hetkeksikään rauhaan.

Toivottavasti pieni nyt paranee nopeasti eikä tällaista tapahdu enää vähään aikaan. On meillä ihmisillä niin sydän kuin budjettikin tiukoilla pienen eläinlääkärireissujen takia. Ainahan sitä tuntuu, että on jotenkin epäonnistunut omistajana, kun toinen pieni on kipeänä. Vaikka miten tuonkaan tilanteen olisi voinut mitenkään ennakoida tai estää, ei mitenkään.

Ruokinnan suhteen kaikki on mennyt hyvin ja kysyntää olisi jopa enemmän kuin tarjontaa. Saa syötyä jo naudan rintaluita, sian selkärankaa sekä kalkkunankauloja ja luut sulavatkin jo hyvin. Luonne on ainakin osoittautunut sosiaaliseksi ja ystävälliseksi. Suloisia sylihauvoja ovat kumpikin <3