sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Talven riemuja

Niinhän se vatsatauti iski sitten allekirjoittaneeseenkin ja pariin viikkoon en ole oikein pystynyt hoitamaan muita asioita kuin pakolliset ulkoilut koirien kanssa. Onneksi pentu on niin tottelevainen, että sen voi päästää irti missä vaan ja aina tulee kutsuttaessa luo. Sólasin ulkoiluttaminen vaatiikin sitten enemmän päänvaivaa.

 
Ihana pomppa mantteli pitää lämpimänä :)


 
Sólas on saanut nuoremmankin innostumaan kepin vedosta ja pientä saalisvietin heräämistä olisi ehkä havaittavissa :))
 
Tällä viikolla ovat lelut saaneet jo vähän enemmän kyytiä. :)
 
Uni yllätti pienen beauceronin kesken leikin. <3

Kasvattajalla pennun kutsumanimenä käytetty Ressu on pikkuhiljaa muuttunut lempinimeksi Gavru. Serbian kielellä sana Gavran tarkoittaa korppia/korpinmustaa. Kiiltävän musta turkki ja rauhallinen, vahva luonne lienee olleet inspiraationa. Ressuakin tulee kyllä käytettyä varsinkin silloin, kun pennun huomio on vahvasti muualla kuin pitäisi. Harvoin käytettynä tehoaa hyvin huomion saamiseen. J
 
Vedenjuominen on hauskaa, vaikka ei olisi niin janokaan. ;) 

 
Random kuva, mutta oli jotenkin söpö.

 
Sunnuntainen kahvilakierros alkaa jo muodostua perinteeksi. Tänään tarjottiin Latten kylkeen kummallekin koiralle oma vesikuppi @Mbar



Pojat punnittiin tällä viikolla MeVetissä rokotuksen yhteydessä Sólasin painaessa vähän vajaa 32kg ja Gavrun n. 26,5kg. Voi miten hienosti pieni käyttäytyi. Makasi jaloissa rauhallisesti ja antoi eläinlääkärin tutkia itsensä lipaisten samalla uutta tuttavuutta kasvoista. J Rokotusta ei edes huomannut eikä siitä tullut mitään komplikaatioita. 

Eilen vierailin kaverini valmistujaisissa ilman koiria ja no.. Pojat olivat auttaneet purkamaan talvivaatteita pahvilaatikosta. Löysin apulaiset nukkumassa häpeilemättömästi nautiskellen mukavan lämpimillä turkiksilla.



Sólasille elämä on hymyillyt kevätauringon lailla, kunnes tuli jälleen pesupäivän aika. Perusteellinen harjaus, kampaus, shampoopesu, hoitoaineen levitys ja vaikutusaika, puolituntia pyyhkeisiin käärittynä kylpyhuoneessa ja föönaus aiheuttivat ihan selvästi passiivisaggressiivista käyttäytymistä. Poitsu ei totellut suunnilleen mitään käskyjä noin vuorokauteen toimenpiteiden jälkeen.

 
Juoskaa! Vesikidutusta!

 

 
I'm going to my happy place...

 
Sólas ei arvosta kukkaistuoksuja ja pörröistä ulkonäköä niin paljon kuin ihmisensä.




TOKOILUA
Hyvä puoli kotona sairastamisessa on ollut se, että on ollut aikaa tutustua pentuun ja ollaan ehditty paneutua haastavaksi paljastuneeseen TOKO:n perusasentoon. Kontakti on pennulle niin mieluisa juttu, että ei millään malttaisi jäädä sivulle jalan viereen istumaan vaan heilauttaa takaruumiinsa aina viime hetkellä sivulle, että näkisi kasvoni paremmin. 
Tehtiin sivulle istumista jonkin aikaa seinän vieressä, sitten sohvan, sohvapöydän jne vieressä ja alku näytti lupaavalta. Kuitenkin joka kerta, kun tilaa oli, heilautti itsensä irti jalasta ja muutenkin huomasin nojailevan lähellä oleviin esineisiin. Parin viikon makupalalla johdattelun jälkeen totesin, ettei se auta mitään, ei osu koskaan oikeaan kohtaan, että pääsisi palkitsemaan. Johdatus pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta oikeaan suuntaankaan ei toiminut, kun nimenomaan vältti olemasta ihan jalan vieressä ja yritti nähdä silmiin koko ajan. Aika helposti väistää ihmistä, eikä ole hirveän oma-aloitteinen. Koiran hämmentyessä päätin, että meni sitten ojasta allikkoon tai ei, suunnitelmaa on muutettava.

Uusi lähestymis tapa: johdata koira makupalalla viereen seisomaan niin kuin ennenkin, mutta ennen kuin se alkaa istumaan silitä painokkaasti vasemalla kädellä koiraa niin, että se hellästi ohjaten painautuu jalkaa vasten. Jalan ja kyljen kosketuksesta nami suuhun. Aluksi yritti väistää, mutta kohta huomasi, että onpas mukavaa olla paijailtavana ja saa namiakin. Kun mielellään tulee tarjoamaan kylkeä jalkaa vasten, mennään eteenpäin. 
Seuraavaksi hitaasti koiran pään vasemmalta puolelta nostan namikättä niin, että painuu istumaan samalla rapsutellen vasemmasta kyljestä ja hellästi ohjaten pidän koiraa vasten omaa vasenta jalkaa. Pari varovaista yritystä ja hiffas jutun! Ja aivan räjähtävän ylitsevuotavat kehut päälle. 
Nyt kiepsahtaa supermielellään istumaan jalkaani vasten ja tänä aamuna istui jo suorassa nojaamatta jalkaani, mitä hihkuin itsekseni, onnellisen ylpeänä pienestä. J 
Ehkä se siis tästä taas lähtee edistymään. On noilla kyllä niin erilaiset metkut jokaisella. 

 
Koirien nukkumisasennot jaksavat aina vaan hämmästyttää. Miten tämä voi olla edes teoriassa mahdollista?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti