Aika mahtava keli tällä hetkellä. Aurinko paistaa ja ukkonen jyrisee! Onneksi lähes kaikki on nykyään langatonta, niin ei tarvitse alkaa mielettömästi repimään johtoja seinistä. :D Jännä nähdä miten tuo äänien mörköilijä suhtautuu tähän tällä kertaa. Aiemmin ei ole edes huomannut ilotulituksia tai ukkosta.
Solas sai eilen toisen diplominsa agilitystä. Nyt on Agility jatko1 takana! Enpä olisi uskonut, että tuo fleguilija innostuu niin täydet ohjatusta harrastuksesta. Vaikka totta puhuen, onhan se aina vähän arpapeliä, onko koirasta tällä kertaa hauskempaa mennä sisälle putkeen vai hyppiä sen päällä. Tai kiivetäänkö A-este ylös asti vai tehdäänkö sen ympärillä hulvatonta kengurutanssia. Ohjaukset alkavat sujua eikä mahda olla pöytää ja ruutua lukuunottamatta yhtään estettä, mitä ei olisi käyty läpi. Ehdottomasti jatketaan harrastusta.
Seuraavassa vähän huomioita agility-treeneistä vinttimixin kanssa:
Hyppyesteet on ihan lemppareita, muuri samoin, mutta rengas oli hankala aluksi.
Sólas hyppää mieluummin enemmän ylöpäin kuin eteenpäin, joskus jopa sen puoltoista metriä paikaltaan, kaikilla neljällä jalalla, koska se on vaan "niiiiiiin hauskaaaaaa". Ensimmäinen hyppy renkaan läpi ei mennyt niinkuin strömsössä, luiseva selkäranka kosketti renkaan yläosaa, eikä se ollut herran mieleen. Saimme kuitenkin makupaloilla ja renkaan toiselta puolelta houkuttelemalla rauhoitettua ponnistusta niin, että lopulta tyyppi kekkas miten hypätään eteenpäin, ei vain ylöspäin.
Putkesta mainitsinkin jo. Se opetettiin pikkuhiljaa lyhentämällä putki pari metriseksi ja sitten pikkuhiljaa pidentämällä ja lopuksi pientä mutkaa. Välillä menee kuin vettä vaan, mutta välillä sitten jäädään arpomaan putken suulle.
A-este on hankala, kun koiralla on niin pitkät raajat ja pitkä ruumis. Vaati useamman harjoituskerran ennen kuin Sólas tajusi ottaa vauhtia ja juosta ylös eikä aina vain yrittää hypätä esteen yläosaan. Nyt kuitenkin menee jo hienosti.
Puomi vaati aluksi hieman enemmän keskittymistä kapeutensa vuoksi. Onneksi Sloppy on ketterä ja nokkela jalkojensa kanssa ja nyt sekin mennään vauhdilla.
Keinua on opetettu todella tarkoin, ettei se pääse rymähtämään niin, että ison koiran takajalat levähtäisivät keinulta pois sivuille. Koulutusohjaaja on ollut toisessa päässä laskemassa keinua ensin koko matkalta, sitten antanut hieman vapaapudotusta ja saattanut toisen pään sievästi maahan, sen jälkeen laskenut alkumatkan ja antanut loppumatkan rymähtää. Hienosti on mennyt ja no Sólas nyt ei pienistä hetkahdakaan.
Pujottelu on myös haastava. Vinttikoiraosa pojan aivoista selkeästi miettii, miksi ihmeessä pitää mennä kepin toiselle puolelle, jos sieltä pitää tulla kohta takaisin ja sitten taas kiertää toiselle puolelle. Onneksi valtaisien kehujen, makupalojen ja innostamisen seurauksena lyhyellä matkalla se menee kuitenkin jo todella hyvin.
Ohjauksen suhteen saa itse olla todella tarkka, koska Sólas tulkitsee asioita usein miten itse parhaaksi näkee eikä jaksa toistoja loputtomiin.
Gavrun kanssa ollaan treenattu TOKO-liikkeistä lähinnä pysähtymistä liikkeestä ja asennonvaihtoja. Perusasento toimii, samoin paikallaolo istu, maahan ja seiso käskyillä on todella varma, vaikka menen pois näkyvistä ja muut hääräisivät ympärillä ja seuraaminen käännöksineen upeasti alle kymmenen askeleen pätkillä. Siitä siis pikkuhiljaa pidentämään matkaa.
Ainoa hidaste tällä hetkellä on oikeastaan nämä helteet, kun beussilainen on niin kuumissaan suurimman osa vuorokautta, ettei jaksa keskittyä tokoilemiseen. Ollaan siis yhdistetty treenit aamujuoksuihin koirapuistossa klo 5-7 välillä, kun on vielä suht viileää. Palkataan kaikki liikkeet ja paikallaolemiset pallonheitolla/damin vedolla, jolloin koira jaksaa keskittyä aivan äärimmäisen hyvin ja juoksee kunniakierrokset innoissaan pallo suussa, joten saa samalla liikuntaakin. Välillä Sólas innostuu takaa-ajoon ja sillon mennään superkovaa vauhtia.
Kummallekin teetetään myös tasapainoharjoituksia eri asennoissa kivien ja penkkien päällä ja siitä on ollut hyötyä Sólasille tasapainon kanssa ja Gavru on siinä sivussa tullut alkeisopetettua "merkille" kun osaa irtautua kivelle käskyllä ja siihen asentoon, mihin käsketään.
Beussin murkkuiästä:
Gavrulla ollut hieman hankalaa sosiaalisen kanssakäymisen kanssa tässä viimeaikoina. Esti Sólasia koko ajan vartalollaan ulos lähdettäessä, töni sohvalta alas ja ensimmäistä kertaa murahti kongin päältä, kun Sólas söi. Samana päivänä Gavru myös syöksyili hihnassa muiden koirien perään ja vaikutti uhmakkaalta ja hieman hermostuneelta, jos Sólas sai huomiota. Puutuin asiaan heti.
Estämisestä meni oikeus olla näköyhteydessä, kun Sólasille laitettiin hihna. Eli joutui kuuntelemaan toimitusta toisen huoneen puolelta, jonne oli ohjattu odottamaan. Sohvalta tönimisestä meni oikeus olla sohvalla tai sen läheisyydessä, kun Sólas oli siinä meidän kanssa. Ruoan päältä murahtamisesta meni oikeus olla näköyhteydessä, kun Sólas söi. Eli taas käskyllä toiseen huoneeseen odottamaan ja kun tuli tilaan ei saanut mennä tarkastamaan mitä oli syöty, vaan joutui hillitsemään itsensä ja vasta rauhoituttuaan sai oman ruokansa. Kertaakaan siihen ei tarvinnut koskea tai edes kovasti komentaa. Menetettyään etuoikeuden toisensa jälkeen pentu huomasi kahdessa päivässä, että pomottelu ei kannata ja asettui hyvin taas omalle paikalleen, rauhoittui hihnassakin paljon eikä ahdistele Sólasia. Ovat olleet työpäiviä kahdestaan kotona eikä niiden välillä ole ollut mitään ongelmia. Siitä ei kuitenkaan tullut sen passiivisempi eikä alistuvaisempi muuten.
Mörköily on helpottanut valtavasti, enää pelkäämisen kohteina on kovaääniset juoksevat ihmiset ja skeittilaudat, jotka ovat ihan selkeästi paholaisen kätyreitä. Seuraavaksi hankinnassa siis skeittilauta ja opetan tuon murkun skeittaamaan, eihän tässä muu auta. ;) Tai no todellisuudessa ihan ajattelin naksuttimen ja makupalojen kanssa totuttaa lautaan ja sitten sen ääneen. Katsotaan miten onnistuu.
Murkkuikäisen väsyttäminen onkin sitten erijuttu. Kutsun strategiaa nimellä pyhä kolminaisuus:
1. aamulla ja illalla vapaanajuoksua noin 45-60min kerrallaan
2. tottelevaisuuskoulutusta 1-2krt päivässä
3. Ruoka aivötyöskentelyn takana.
1.-2. Aamulla koirat siis saavat kunnon annoksen vapaata liikuntaa ja aivotyötä koirapuistossa ja jaksavat nukkua iltapäivään kunnes pääsevät tarpeilleen ja illalla pääsevät jälleen juoksemaan vapaana, yleensä koirapuistoon, jos siellä ei ole muita. Illalla koulutusta tehdään vähemmän.
3. Kaikki ruoka syötetään aktivointipalloista, aktivointipeleistä ja kongeista sekä koulutuksen yhteydessä, joten joutuu tekemään töitä ruokansa eteen.
Aamuisin sisälle tullessa valelen kummankin koiran kyljistä alaspäin viileällä vedellä ja se rauhoittaa nuorempaa todella paljon. Meillä on myös uusi vahingossa keksitty aktivointilelu, jääpalat vesikupissa. Kerran, pari viikossa käydään näyttäytymässä kaupungilla hiljaisena aikana ja välillä pojat pääsevät mukaan esim kampaajallekin.
@88bubbles
Näillä mausteilla kumpikin koira pysyy tyytyväisenä ja on helppo käsitellä.
Hihnalenkkejä harrastetaan todella harvoin, ettei suurenrodun pennun kehitys häiriintyisi ja onhan koiristakin tottakai mukavampaa leikkiä ja juosta irti kuin löntystää hihnassa. Itse sitä kaipailisi tietysti jo lenkkipolkujakin.
Nyt alussa mainitsemani ukkonen alkaa olla ohi ja Gavru on nostanut päätä kolme kertaa ja vaihtanut nukkumapaikkaa kaksi kertaa koko aikana, joten tuollaiset hirveät paukkeet ja rätinät eivät näköjään ole sitten mörköilyn arvoisia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti