Me ollaan herkkusieniä! eiku

Olipas mahtavaa päästä käymään Koira 2014 tapahtumassa! Niin paljon koiria, esityksiä, luentoja ja koira-aiheista shoppailtavaa. Enimmäkseen hengailtiin koirasusi ja beauceron kehän laidalla ja iltapäivästä ehdittiin jopa Tommy Wirenin erityisen hauskalle ja asiapitoiselle Hienosti hihnassa- luennolle. Siellä käsiteltiin yllättävänkin laajasti eläintenkoulutusmenetelmiä ja aina niin hauskat kanan- ja karhunkoulutus videot pyörivät myös screenillä :D Shoppailu ei tietenkään lähtenyt käsistä miten niin...

 

No okei, tää setti pitikin ostaa ja oli alennuksessa.

 

Tän setin tarpeellisuus tuli ajankohtaiseksi, kun näin että nää olis niin ku alennuksessa... Pojat ainakin arvosti, heti vieressä kärkkymässä leluja ja makupaloja :D Pääkallo pipoa en kommentoi :D

Juuri, kun pääsin kehumasta kuinka hienosti penska on edistynyt harrastuksissa, törmäsimme eilen agility tunnilla erikoiseen haasteeseen. Minun käsissäni Gavran on todella innostunut ja hyvässä kontaktissa eikä kiinnitä hirveästi huomiota kokolattiamattoihin. Eilen vaihdoimme ohjaajaa, koiran kuono pääsi pari kertaa maahan, ennen kuin siihen puututtiin ja sitäpäs ei saanutkaan sieltä enää irti ja keskittyminen meni aika hakoteille. Ohjaajan vaihdos takaisin ja pentu toimi kuin unelma, ei mitään ongelmia ja 3 esteen puoliympyrän muotoinen rata hyppy, putki, muuri meni hienosti vihjesanoilla ja vähäisemmällä ohjaamisella. Ongelma-analyysi toi esille pari kohtaa, missä ohjaajien tapa käsitellä koiraa erosi.

1. Minulle on kehittynyt aikojen saatossa jonkinlainen refleksi kehua koiraa heti, kun se tekee oikein. Ei väliä, olenko odottanut koiran hoksaavan opetettavan asian itse, ohjannut sitä, estänyt vartalolla tai hihnalla tai vaikka kieltänyt tekemästä jotain, heti, kun se tekee oikein, äänensävy hyppää ihan sfääreihin ja kiitosta tulee. Useimmiten hyvä ja hienosti sanoja seuraa makupala, vinkulelu, leikki tai joku "maailman paras ja palkitsevin liike" niin kuin Gavrulle ja Solasille etujalkojen nostaminen käsien päälle ja turkin pöyhintä. Eli kun naama alkaa kaartaa mattoa kohti, päästän äänen, sihahduksen, naksautan sormia tai rapisutan makupala pussia, heilutan lelua, ennen kuin nenä on maassa. Jos sekään ei auta, kiilaan jalkaterän eteen ja tungen namin kuonon yläpuolelle ja jos en ehdi sitäkään, nostan koiran pään välittömästi irti lattiasta ja kehun heti, kun se ei enää kohdista liikettä mattoa kohti. Näin niillä pysyy nenä matosta irti, eivätkä pääse innostumaan hajuista (se nimittäin tapahtuu sekunneissa!).

2. Toisella ohjaajallaan Gavru ei yhtäkkiä saanutkaan heti kontaktista kehua ja sen nenä pääsi painumaan mattoon ensin kerran, jolloin sitä ei nostettukaan takaisin todellisuuteen vaan yritettiin sanallisesti komentaa. Eihän sitä kiinnostanut ja kun kehua kontaktista ei edelleenkään tullut, kohta oli nenä taas matossa kiinni. Edelleenkään koiraa ei estetty, vaan se sai haistella hyvän tovin ja kulkea kentällä omikseen. Siinä vaiheessa en voinut olla enää hiljaa, vaan sanoin, että älä anna sen haistella. Estä sitä. Siinä tilanteessa koiraa ohjannut ei keksinyt enää miten saisi koiran lopettamaan haistelun, ei edelleenkään estänyt fyysisesti koiraa haistelemasta eikä kehunut oikeasta suorituksesta, kun se nosti nenän maasta ja tuli makupalan perässä esteelle. Lopulta haistelu vei koiran mukanaa ja se alkoi merkkailla esteitä radalla. Tämän jälkeen sainkin ottaa koiran takaisin ohjattavaksi ja pyysin tarkkailemaan miten pentu vastaa kehuihin ja makupaloihin.

Haistelu ja hajut yleensä ovat meillä koirille todellinen taivas. Niiden on todella vaikea keskittyä mihinkään muuhun voimakkaiden hajujen keskellä. Haistelu on itsessään näille pojille niiiiin palkitsevaa, että siihen on ollut todella työlästä puuttua. Ainoa mitä asialle voi tehdä ilman, että toimintakyky ja oma-aloitteisuus treeneissä laskee (mikä ongelma rankaisemisessa olisi), on ehdollistaa ne voimakkaasti leluihin ja todella maukkaisiin makupaloihin ja siihen että koulutustilassa ei koskaan saa haistella maata. Ei koskaan ikinä. Niiden ei anneta laskea kuonoa maahan ja jos nenä sinne eksyy, ei ainakaan anneta haistella keskeytyksettä yhtään pidempään. Ja HETI, kun kuono ei vedä maata kohti, heti kun paine hihnassa helpottaa (jos estetään hihnalla) tai kun koira nostaa äänestä/liikkeestä päänsä sitä kehutaa, sen kanssa leikitään ja sitä palkitaan loputtomasti kontaktista.

Koirien kanssa ei mikään tule ilmaiseksi. Koira ei vain mystisesti tottele miellyttääkseen ihmistä, jos se ei saa siitä suurempaa palkintoa kuin se saa omista aktiviteeteistään. Näistä asioista puhui paljon myös Wiren luennollaan tänään. Useimmiten vaatii paljon vaivaa ja oman käyttäytymisen analysoimista ja muuttamista päästä siihen pisteeseen, että voi opettaa koiralle haluttua toimintoa. Ja koira kyllä oppii, kunhan osaa itse olla selkeä ja tarjota oppimisesta varteenotettavaa palkkaa.

 

Solas ei arvosta kovin korkealle non-stop joululaululistaa..