sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulua odotellessa

Pentu on oppinut kulkemaan todella hyvin hihnassa! Siihen tarvittiin kyllä paljon kärsivällisyyttä ja luovuutta ja loppujen lopuksi kuonopanta ja naksutin. Nyt osaa kävellä löysällä hihnalla kaulapannassa sivulla ja edessä ja on ohjattavissa. Tosin liukkaalla kelillä pidän sillä kuonopantaa turvallisuussyistä. Koirien perään syöksyilyt ovat tippuneet aivan minimiin vastaehdollistamisella ja muuta säpsyilyä esiintyy vain harvoin. Tässä miehen viestit keskiviikko aamulta!

"Neljä staran tyyppiä trimmailee sitä isoa puskaa, mikä on heti **tien puoleisen oven edessä. Kaks niistä huitoo vesureilla, kaks päristää moottorisahoilla, kaikki pukeutuneena punaisiin huomiovaatteisiin ja melua niin maan p**keleesti, et ite halusin karkuun...
Gavran pysty kävelee niitten ohi n 8m matkalta TÄYSIN rauhassa ja jäi viel kattelee niitä, ku etin avainta!!!
Siis ihan järjetön mekastus ja ufon näköisiä otuksia!
Oltiin siinä rapun oven edessä, käännyttiin niitä päin ja G ottaa vaan pitkää kontaktia, et nytkö saa lisää namia!"



 
Kuonopanta tulee vastaisuudessakin olemaan mukana liukkailla keleillä, mutta muuten sen voi jo jättää pois. Alunperinkin se otettiin käyttöön lähinnä kipeän selkäni vuoksi koulutuksen ajaksi, koira osasi pääpiirteittäin jo kävellä löysällä hihnalla pelkällä kaulapannallakin.

Jeejeejee! Ja agilitytunnit lauantaina menivät niin hyvin kummallakin taas! Kakara kiipesi A-esteen ja puomin innokkaasti ihan ekasta kerrasta eikä säikähtänyt, vaikka kovasta vauhdista johtuen liukastui hieman alussa kerran A-esteeltä ja kerran puomilta. Sen jälkeen teki edelleen esteet ilman mitään ongelmaa. Ohjattavuus käännöksissä on myös iha kymppi :) Sólas puolestaan tykitti hyppyradan käännöksiä ja putkea aivan mielettömällä vauhdilla! Se on aivan huippu radalla, kun sille päälle saattuu. Läähätti ihan kaikkensa antaneena tunnin jälkeen ja nukkui koko loppupäivän sohvalla. Hyvä päivä!

 
Illan gerbiilinpoikasten kesytystuokio apujoukkoineen.


Gavranin noutokoulutus edistyy hitaasti, mutta varmasti. Nyt penska osaa pitää noutokapulaa suussa oikeassa kohdassa kulmahampaiden takana noi 2 sekuntia ja antaa sen takaisin käteen. Siihen se sitten on jäänytkin junnaamaan. Täystuhon on vaikea ymmärtää, että kun kapula on omassa suussa, sitä ei saa heti vetää poskihampaiden väliin ja silputa. Tai ei mielellään silputa ollenkaan. Puremisesta torumista, mitä meille ehdotettiin, ei voi ajatellakaan. Tiputtaa kapulan pienimmästäkin syystä. No joka päivä harjoitellaan, että eiköhän se siitä joku vuosi tässä. Baby steps baby steps....
Metalliesineistä yritetään siinä rinnalla tehdä naksuttamalla koskettamisen arvoisia. Ihan ok menee, joten ehkä joskus päästäis opettelemaan metalliesineen noutoakin. Ensin hiotaan kuitenkin tuo puukapulan nouto hyvälle mallille. :)

Tietoa vastaantulevien koirien rauhallisen ohittamisen opettamistavasta, mitä meillä käytetään onnistuneesti.

Vastaehdollistaminen

- Koiralle opetetaan uusi tapa reagoida johonkin tiettyyn ärsykkeeseen. 

- Tässä tapauksessa toisen koiran havannoiminen ja lähestyminen (ärsyke) aiheuttaa Gavranissa meidän mielestämme epätöivottua käytöstä (vinkuminen, kiskominen), jolloin sille opetetaan uusi käyttäytymismalli entisen tilalle.
- On koiranohjaajan tehtävä määritellä mikä käytös ei ole toivottavaa ja mikä on toivottu korvaava toiminto. Gavranin tapauksessa haluamme, että toisen koiran näkeminen aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen pelon ja epävarmuuden sijaan. Haluamme, että Gavran katsoo toista koiraa rauhassa, pysyy paikoillaan ja lopulta mielellään liikkuu meidän määrittelemäämme suuntaan katsekontaktissa meihin. 
- Purimme harjoituksen osiin. Eli, kun Gavran havaitsi toisen koiran, kehuimme sitä jo näkö- ja kuulohavainnosta ja palkitsimme makupalalla. Koko ajan, kun se katsoi toista koiraa rauhassa, se sai kehu+makupalan, kunnes koira ei ollut enää näköpiirissä, Rajoitimme sitä lyhyellä hihnalla menemästä toisen koiran luo, mutta emme toruneet ollenkaan. Vähitellen käytös alkoi rauhoittua ja Gavran rentoutua koiran nähdessään ja pää alkoi kääntymään kehun jälkeen namikättä kohti. Nyt ollaan tilanteessa, että Gavran ottaa helposti katsekontaktin toisen koiran nähdessään enkä muista milloin olisi ryntäillyt koiria kohti. 

Mieheni alkoi lisäksi uudelleen kouluttaa Sólasia reagoimaan omaan nimeensä sanomalla nimen ja antamalla makupalan ensin sisällä kotona, sitten pienellä kävelylenkillä ja lopulta ihan joka paikassa. Parin päivän harjoittelulla Sólas otti jo nopeasti katsekontaktin nimensä kuullessaan. Se auttoi myös koirien ohittamiseen ja nyt kumpikin koira on lähes aina hyvässä kontaktissa, vaikka vastaantuleva koira räyhäisi kuinka paljon. 
 
Tämä on kuulemma bemarikuski look... ?

Siinä missä Gavranin mielenkiinto on helppo herättää, Sólasia ei paljon mikään hetkauta puoleen jos toiseen ja palkitsemisen teho on kiinni sen mielialasta ja palkinnon maukkaudesta. Tosin pienet vaaleat terrierit hetkauttavat, kun niitä on useampi karannut sen kimppuun lenkillä ja koirapuistossa. Pari päivää sitten ohitettiin kontaktissa Sólasin pahin vihollinen, joka yllätti tulemalla puskan takaa samalle tielle. Kyseessä on JRT-poika, joka edellisessä osoitteessa räyhäsi puoli vuotta aamua iltaa meidän koirille milloin kotioven takana, milloin lenkillä, milloin ryntäili päin parvekelaseja nähdessään meidän tulevan pihalle ja kerran se sitten kotipihalla pääsi irti hihnasta ja puremaan Sólasin etujalan ihan verille. Tähän asti Sólas on stressaantunut ihan sfääreihin ko koiran nähdessään. Mutta miettikää, me ohitettiin sekin koira nyt puolentoista vuoden jälkeen oikein mallikkaasti! :)

 
Ai miten niin mukavuudenhaluinen?

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Me ollaan herkkusieniä! eiku

Olipas mahtavaa päästä käymään Koira 2014 tapahtumassa! Niin paljon koiria, esityksiä, luentoja ja koira-aiheista shoppailtavaa. Enimmäkseen hengailtiin koirasusi ja beauceron kehän laidalla ja iltapäivästä ehdittiin jopa Tommy Wirenin erityisen hauskalle ja asiapitoiselle Hienosti hihnassa- luennolle. Siellä käsiteltiin yllättävänkin laajasti eläintenkoulutusmenetelmiä ja aina niin hauskat kanan- ja karhunkoulutus videot pyörivät myös screenillä :D Shoppailu ei tietenkään lähtenyt käsistä miten niin...
 
No okei, tää setti pitikin ostaa ja oli alennuksessa.

 
Tän setin tarpeellisuus tuli ajankohtaiseksi, kun näin että nää olis niin ku alennuksessa... Pojat ainakin arvosti, heti vieressä kärkkymässä leluja ja makupaloja :D Pääkallo pipoa en kommentoi :D



Juuri, kun pääsin kehumasta kuinka hienosti penska on edistynyt harrastuksissa, törmäsimme eilen agility tunnilla erikoiseen haasteeseen. Minun käsissäni Gavran on todella innostunut ja hyvässä kontaktissa eikä kiinnitä hirveästi huomiota kokolattiamattoihin. Eilen vaihdoimme ohjaajaa, koiran kuono pääsi pari kertaa maahan, ennen kuin siihen puututtiin ja sitäpäs ei saanutkaan sieltä enää irti ja keskittyminen meni aika hakoteille. Ohjaajan vaihdos takaisin ja pentu toimi kuin unelma, ei mitään ongelmia ja 3 esteen puoliympyrän muotoinen rata hyppy, putki, muuri meni hienosti vihjesanoilla ja vähäisemmällä ohjaamisella. Ongelma-analyysi toi esille pari kohtaa, missä ohjaajien tapa käsitellä koiraa erosi.

1. Minulle on kehittynyt aikojen saatossa jonkinlainen refleksi kehua koiraa heti, kun se tekee oikein. Ei väliä, olenko odottanut koiran hoksaavan opetettavan asian itse, ohjannut sitä, estänyt vartalolla tai hihnalla tai vaikka kieltänyt tekemästä jotain, heti, kun se tekee oikein, äänensävy hyppää ihan sfääreihin ja kiitosta tulee. Useimmiten hyvä ja hienosti sanoja seuraa makupala, vinkulelu, leikki tai joku "maailman paras ja palkitsevin liike" niin kuin Gavrulle ja Solasille etujalkojen nostaminen käsien päälle ja turkin pöyhintä. Eli kun naama alkaa kaartaa mattoa kohti, päästän äänen, sihahduksen, naksautan sormia tai rapisutan makupala pussia, heilutan lelua, ennen kuin nenä on maassa. Jos sekään ei auta, kiilaan jalkaterän eteen ja tungen namin kuonon yläpuolelle ja jos en ehdi sitäkään, nostan koiran pään välittömästi irti lattiasta ja kehun heti, kun se ei enää kohdista liikettä mattoa kohti. Näin niillä pysyy nenä matosta irti, eivätkä pääse innostumaan hajuista (se nimittäin tapahtuu sekunneissa!).

2. Toisella ohjaajallaan Gavru ei yhtäkkiä saanutkaan heti kontaktista kehua ja sen nenä pääsi painumaan mattoon ensin kerran, jolloin sitä ei nostettukaan takaisin todellisuuteen vaan yritettiin sanallisesti komentaa. Eihän sitä kiinnostanut ja kun kehua kontaktista ei edelleenkään tullut, kohta oli nenä taas matossa kiinni. Edelleenkään koiraa ei estetty, vaan se sai haistella hyvän tovin ja kulkea kentällä omikseen. Siinä vaiheessa en voinut olla enää hiljaa, vaan sanoin, että älä anna sen haistella. Estä sitä. Siinä tilanteessa koiraa ohjannut ei keksinyt enää miten saisi koiran lopettamaan haistelun, ei edelleenkään estänyt fyysisesti koiraa haistelemasta eikä kehunut oikeasta suorituksesta, kun se nosti nenän maasta ja tuli makupalan perässä esteelle. Lopulta haistelu vei koiran mukanaa ja se alkoi merkkailla esteitä radalla. Tämän jälkeen sainkin ottaa koiran takaisin ohjattavaksi ja pyysin tarkkailemaan miten pentu vastaa kehuihin ja makupaloihin.

Haistelu ja hajut yleensä ovat meillä koirille todellinen taivas. Niiden on todella vaikea keskittyä mihinkään muuhun voimakkaiden hajujen keskellä. Haistelu on itsessään näille pojille niiiiin palkitsevaa, että siihen on ollut todella työlästä puuttua. Ainoa mitä asialle voi tehdä ilman, että toimintakyky ja oma-aloitteisuus treeneissä laskee (mikä ongelma rankaisemisessa olisi), on ehdollistaa ne voimakkaasti leluihin ja todella maukkaisiin makupaloihin ja siihen että koulutustilassa ei koskaan saa haistella maata. Ei koskaan ikinä. Niiden ei anneta laskea kuonoa maahan ja jos nenä sinne eksyy, ei ainakaan anneta haistella keskeytyksettä yhtään pidempään. Ja HETI, kun kuono ei vedä maata kohti, heti kun paine hihnassa helpottaa (jos estetään hihnalla) tai kun koira nostaa äänestä/liikkeestä päänsä sitä kehutaa, sen kanssa leikitään ja sitä palkitaan loputtomasti kontaktista.

Koirien kanssa ei mikään tule ilmaiseksi. Koira ei vain mystisesti tottele miellyttääkseen ihmistä, jos se ei saa siitä suurempaa palkintoa kuin se saa omista aktiviteeteistään. Näistä asioista puhui paljon myös Wiren luennollaan tänään. Useimmiten vaatii paljon vaivaa ja oman käyttäytymisen analysoimista ja muuttamista päästä siihen pisteeseen, että voi opettaa koiralle haluttua toimintoa. Ja koira kyllä oppii, kunhan osaa itse olla selkeä ja tarjota oppimisesta varteenotettavaa palkkaa.

 
Solas ei arvosta kovin korkealle non-stop joululaululistaa..