Kaikki ihan pähkinöissään täällä meillä!
Solasin mielestä on parasta, kun kaikki koirien ja kanien jäljet haisevat selvemmin (nopea eteneminen ei oleee). Gavru pitäytyy perinteisemmässä: Jeeeeeee, lumessa on ihanaaaa piehtaroida!!! moodissa. Eihän niiden kanssa oikein hikilenkille näin pääse, mutta pääasia, että on hauskaa!
.jpg)
Paini luonnistui ilman luntakin.
Itsepäs olen kuunnellut joululauluja jo ainakin kaksi viikkoa, tällä hetkellä soi taustalla aina niin vaikuttava Rajaton lauluyhtyeen Joulu-levy, ja tänään saatiin jo maistaa kotitekoista kinkkua ja joulutorttuja appiukon synttäreillä! Kyllä kelpaa varsinkin, kun viime viikon elimme pohjoisen lomalla hirvenkäristyksellä :D Muutenkin tuli kyllä reissu tarpeeseen. Koirat saivat treenata agilityä paikallisen koirakerhon tiloissa ja juosta pitkin päivää irti omakotitalojen pihoilla ja itse sai paljon saunaa, lepoa ja hyvää juttuseuraa perheestä ja ystävistä.
Rentoilua :)
Solasin agility on alkanut sujua todella hienosti. Tai niin ainakin luulin, kunnes osallistuimme toisen, jo pidemmälle ehtineen ryhmän harjoituksiin korvaamaan viime lauantain tuntia. Sielläpäs ei enää ollutkaan esteiden välillä kiihdyttelytilaa, mutta sitä vastoin käännöksiä ja kiertämisiä parin esteen välein ja mukana oli esteitä, jotka oltiin käyty läpi, mutta joille ei ollut vielä opetettu vihjesanaa. :D Oltiinhan kyllä sekaisin kumpikin hahahaa. Noh, mutta kreditit Solasille, joka kerrankin jaksoi keskittyä suht ok ja tehdä sitä ei niin kivaa putkeakin monta kertaa peräkkäin ja saatiin pari onnistumistakin. Mitä nyt valokuvaaja kentän laidalla kiinnosti kovasti joka ohituksella :D Tänään oman ryhmän harjoituksissa poitsu rulettikin sitten kunnolla. Sai mamma olla ylpeä, lue: leuka maassa ihmetyksestä ja pirun hengästynyt yrittäessään pysyä vinttimixin vauhdissa :))
Oman ryhmän harjoitukset tänään. Näyttää yksinkertaiselta, mutta ohjaaja oli numeroinut esteet niin, että rata oli täynnä käännöksiä ja takaakiertoja. Vauhtia riitti! :)
Gavran sai ensikosketuksensa agilityyn jo viime keväänä koirakoulu Taitoa Tassuihin kokeilutunnilla ja syksyllä kävivät miehen kanssa ihmettelemässä esteitä toisella kokeilutunnilla.
Nyt totesimme, että penska ei enää kasva korkeutta, takakorkeus on täysin tasoittunut ja fysiikka tuntuu olevan kohdillaan, joten voimme aloittaa alkeiskurssin. Pohjoisessa käytiin läpi perusesteitä eri lähetyksillä ja oikea-aikaista palkkausta. Siippakin innostui tekemään jo ohjaus harjoituksia Sólasin kanssa. Alunperin olikin tarkoitus, että tämä agility olisi se poikien oma juttu ja minä hoidan tokoilun, mutta tällä kertaa jätkien treeni-aikataulut menivätkin yllättäen päällekkäin, joten sielläpäs kekkuloin radalla kummankin koiran kanssa. Ei sillä, kivaa oli! Ensimmäinen 15 minuuttia meni pennelin yrityksissä kiskoa ja ulista tyttöjen perään, mutta kun hihna tippui kädestä ja pentu hoksas, että "Hei, tää oli se hauska ruokaleikki, jossa äiskä käskee ja mä teen kaikkea kauhealla vauhdilla", tuli treeneihin oikeaa tekemisen meininkiä. Jopa toko-seuraaminen näyttää olevan loksahtamassa paikoilleen kaikkine käännöksineen. Juuri siitä mielettömästä motivaatiosta yhteiseen tekemiseen pidän niin tässä beussissa. <3 Ja saatiinpas kuulla lopuksi, ettei siitä huomaa ollenkaan mitään arkuutta tai traumoja enää. Jee! Lenkeillä ja uusissa paikoissa totuus on hieman toinen, mutta kehuilla ja makupaloilla pääsee tämän tapauksen kanssa todella pitkälle :)
Erityisen hauskaa pääasiassa naksuttimella koulutetussa koirassa on eri vaihtoehtojen jatkuava tarjoaminen. Jos palkkaa ei tule, alkaa koira itse muuttaa toimintaansa, mikä tekee sheippauksesta helppoa tarvittaessa, mutta joskus se keksii ihan omiaankin yhdistellen vanhoihin liikkeisiin uusimpia temppuja. Uusin villitys on kaiken mahdollisen kiipeäminen, jos ei olla ihan varmoja mitä ohjaaja haluaa. En ole vielä keksinyt, mistä on tämän saanut päähänsä, mutta vaikuttaa olevan omasta mielestään kauhean mielenkiintoista ja hauskaa. Minun mielestäni kuitenkin 90cm korkean laudoista kyhätyn hyppyesteen päälle tai betoniseinää pitkin kiipeäminen ovat hieman yliampuvia vaihtoehtoja ihan sivulla istumiselle.
Nyt totesimme, että penska ei enää kasva korkeutta, takakorkeus on täysin tasoittunut ja fysiikka tuntuu olevan kohdillaan, joten voimme aloittaa alkeiskurssin. Pohjoisessa käytiin läpi perusesteitä eri lähetyksillä ja oikea-aikaista palkkausta. Siippakin innostui tekemään jo ohjaus harjoituksia Sólasin kanssa. Alunperin olikin tarkoitus, että tämä agility olisi se poikien oma juttu ja minä hoidan tokoilun, mutta tällä kertaa jätkien treeni-aikataulut menivätkin yllättäen päällekkäin, joten sielläpäs kekkuloin radalla kummankin koiran kanssa. Ei sillä, kivaa oli! Ensimmäinen 15 minuuttia meni pennelin yrityksissä kiskoa ja ulista tyttöjen perään, mutta kun hihna tippui kädestä ja pentu hoksas, että "Hei, tää oli se hauska ruokaleikki, jossa äiskä käskee ja mä teen kaikkea kauhealla vauhdilla", tuli treeneihin oikeaa tekemisen meininkiä. Jopa toko-seuraaminen näyttää olevan loksahtamassa paikoilleen kaikkine käännöksineen. Juuri siitä mielettömästä motivaatiosta yhteiseen tekemiseen pidän niin tässä beussissa. <3 Ja saatiinpas kuulla lopuksi, ettei siitä huomaa ollenkaan mitään arkuutta tai traumoja enää. Jee! Lenkeillä ja uusissa paikoissa totuus on hieman toinen, mutta kehuilla ja makupaloilla pääsee tämän tapauksen kanssa todella pitkälle :)
Sólasilta onkin hyvä hakea neuvoa kiperissä tilanteissa...
"Just chill out like I do, you'll get your food anyway. Why do you even bother..sigh"
Erityisen hauskaa pääasiassa naksuttimella koulutetussa koirassa on eri vaihtoehtojen jatkuava tarjoaminen. Jos palkkaa ei tule, alkaa koira itse muuttaa toimintaansa, mikä tekee sheippauksesta helppoa tarvittaessa, mutta joskus se keksii ihan omiaankin yhdistellen vanhoihin liikkeisiin uusimpia temppuja. Uusin villitys on kaiken mahdollisen kiipeäminen, jos ei olla ihan varmoja mitä ohjaaja haluaa. En ole vielä keksinyt, mistä on tämän saanut päähänsä, mutta vaikuttaa olevan omasta mielestään kauhean mielenkiintoista ja hauskaa. Minun mielestäni kuitenkin 90cm korkean laudoista kyhätyn hyppyesteen päälle tai betoniseinää pitkin kiipeäminen ovat hieman yliampuvia vaihtoehtoja ihan sivulla istumiselle.
Seuraava suuri haaste onkin sitten nouto. Pitkä tie on kuljettu tähän, että painaviakin esineitä voi nostella aristelematta maasta ja esineiden kantaminen yleensä on hyvä juttu. Nyt naksutetaan kapulaan tarttumista ja sen suussa pitämistä, mikä meneekin ihan ok, kunnes beussi kuumenee yli ja yrittää silputa kapulan. Onneksi ovat suht edullisia ostaa ihan kaupastakin...
On kyllä kiva puuhastella näiden rakkaiden karvakuonojen kanssa ja on todellinen siunaus, että kumppanina on ihminen, jonka kanssa tämän harrastuksen saa jakaa. <3
Joko saa ottaa pliispliispliis??? (ohjaajalla tippui naksutin kädestä, huoh)
"Missä avaimet?" check. Seuraavaksi listalla joka aamuinen ongelma "Missä puhelin?"
Huom tää hassu pää maassa makaaminen aina jotain odottaessa :D
On kyllä kiva puuhastella näiden rakkaiden karvakuonojen kanssa ja on todellinen siunaus, että kumppanina on ihminen, jonka kanssa tämän harrastuksen saa jakaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti