Kyllä maalaisilma tekee hyvää!

Muutama päivä on vierähtänyt tuttuja moikkaillessa ja maaseudun rauhasta nauttiessa. Koirat ovat saaneet paljon uusia ihmiskavereita ja pari mukavaa rokotettua koirakaveriakin. Camus on kasvanut paljon . Paino on noussut kilon viikossa ollen viime sunnuntaina 7,3 kg. Riiviön elkeet lisääntyvät ja vauhti kasvaa koko ajan, mutta pentu on oppinut myös paljon uutta ja hyödyllistä.

Lauantaina olimme häissä, eivätkä koirat edes huomanneet, että lähdimme ovesta jäädessään hoitoon. Kaikki oli mennyt hyvin ja hoitaja kyselikin, että mikä tässä pennussa muka on haastavaa, kun oli nukkunut suurimman osan ajasta. Asiaan vaikutti ehkä hieman myös se, että koirat juoksivat itsensä väsyksiin mökillä perjantai-iltana sekä niin kauniina lauantaiaamuna. 

Vahtikoirat :)

Automatkat, joita on tullut paljon ja eripituisia, ovat alkaneet mennä todella hyvin ja rauhallisesti pennun nukkuessa jalkatilassa. Kuuma ilma autossa on haasteellisin, mutta pieni rauhoittuu heti, kun kylmää ilmaa puhalletaan suoraan jalkatilaan. 

Aamut ja alkuillat Camus riehuu kuin viimeistä päivää. Kyytiä saavat niin huonekalut kuin kaikki muukin irtaimisto talossa sekä istutukset puutarhassa. 

Kävin ostamassa sille muutaman mielenkiintoisen lelun sekä puruluita ja asia on nyt jotenkin hallinnassa. Pieni osaa pyytä aika hyvin ulos, mutta parit pissat ovat tulleet sisälle. Onneksi majoitutaan omakotitalossa, niin karvakuonot voivat olla irti pihalla.

Pieni rakastaa keppejä ja puupalikoita ja kaiken uuden opetus on todella helppoa niiden avulla. Nyt Camus osaa istua, mennä maahan ja tulla luokse käskystä. Tänä iltana, päiväkausia jatkuneiden epätoivoisilta tuntuvien yritysten jälkeen, riiviö oli oppinut sanan ”Ei”. Oli pakko lavastaa tilanne uusiksi, kun olin varma, että oli vahinko. Pentu tarttui kenkään, sanoin ei, pentu tiputti kengän ja tuli nöyränä luokseni. Sama tapahtui, kun yritti purra käsiä. Huh. Nyt pitää vaan pitää säännöistä kiinni ja muistaa kehua paljon, kun luopuu puremisesta.

Uusilla leluilla leikkiminen on raskasta huvia. Aina ei jaksa nousta edes juomaan.

Kynsiä on leikelty harjoituksen vuoksi ja tänään pentu pestiin. En enää erottanut kullanvärisiä merkkejä päässä, kun väri oli tasaisen beige vihrein merkein pihaleikkien jälkeen. Ei varsinaisesti nauttinut saamastaan vesikidutuksesta, mutta jaksoi olla hienosti paikallaan toimituksen ajan. 

Valitus alkoi vasta turkkia kuivatessa, mutta loppui, kun vaavi nukahti söpösti pyyhkeen mutkaan.

Ruokinta on pyritty hoitamaan niin hyvin ja säännöllisesti kuin mahdollista. Camus ei kuitenkaan mielestäni syö tarpeeksi, joten lisään ruokaan aika paljon rasvaa pellavansiemenöljyn ja voin muodossa. En ole saanut nostettua annosmääriä kuin hitusen viime viikosta. On saanut lomalla samoja ruoka-aineita kuin ensimmäisellä viikolla. Otin pakastetut ruoat mukaan annoksittain minigrip pusseihin pakattuina. Tänään jouduin kasvissoseen puutteessa lisäämään Oscarin raakakasvisosepakastetta, missä on myös kaaleja. Siitä ei tullut mitään ongelmia, vaikka arvelin, että vatsa menisi löysälle. Sólaskin sietää tuotetta hyvin, joten saavat sitä varmaankin nämä pari päivää ennenkuin päästään takaisin kotipakastimelle. Luut sulavat paremmin päivä päivältä, mutta lisään silti vähän kalsiumia lihakasvissoseeseen. Pikku borzoi väänsi oikean etujalkansa leikeissä ja astui mielestäni tänään jalalla vähän varovasti ja hieman vinoon. Pitää seurata tilannetta. Huomaan olevani hieman vainoharhainen jalkojen kieroonkasvun suhteen...

Kaiken kaikkiaan reissu on tehnyt hyvää sekä Sólasille että Camus´lle. Kumpikin ovat saaneet huikean määrän rapsutuksia ja telmineet irti pihoilla. Pentu suostuu jo jäämään täysin yksin sisälle hetkeksi ilman mitään protestia ja on nähnyt erilaisia eläimiä ja ihmisiä. 

Kävimme mieheni kanssa tänään katselemassa haltioituneina paikallisen koirakerhon TOKO alkeistreenejä. Ehkä se olisi jotain, mitä Camus voisi tuoreen isäntänsä kanssa harrastaa. Innostusta ainakin löytyy puolin ja toisin.

Kesäloma!

Tänä aamuna pikkuinen joutui kohtaamaan julman, yksinäisen maailman, kun luikahdin Sólasin kanssa lenkille ja siippa veteli vielä sikeitä yötyön jäljiltä. Jonkin aikaa huusi perään ja parit pissat oli päästänyt lattialle. Kuitenkin takaisin tullessa nukkui rauhassa makkarissa omalla paikallaan. Erävoitto! Sitä seurasi koulutustuokio viereisellä nurmella. Camus tulee vauhdilla luo istumaan suoraan eteen kutsuttaessa. Uutena juttuna kokeiltiin maahan menoa makupalan perässä ja sekin onnistui. Sitten vielä vietitystä kepillä raahaten sitä nurmella ja vitsi, että tulee asenteella perässä. Välillä sai kepin kiinni, välillä taas nostin kepin, jolloin pentu istui ja sai kepin palkaksi. Sisällä harjoiteltiin vielä näyttelyseisontaa. Kylläpä pientä nukutti ja pitkään.

Sitten lähdettiinkin jo reissuun. Ensimmäinen pitempi automatka meni loppujen lopuksi hyvin rauhallisesti. Camus vinkui ja huusi vaihtelevasti ensimmäisen puoli tuntia, kunnes nukahti jalkatilaan tyynylle. Sólas veti sikeitä auton takaosassa. 

Pysähdyimme syömään Hämeenlinnassa. Pentu hoiperteli muiden perässä nurmelle varjoon ja sammui kuin saunalyhty niille sijoilleen.

Ihanaa olla lomalla! Koirat nauttivat, kun saavat juosta vapaana mökin pihalla ja metsässä.

Ruokinta on mennyt vähän niin ja näin automatkan vuoksi, mutta pentu sai lopulta neljä ateriaa sekä naudanmahaa ja -keuhkoa makupaloiksi. Lihakasvisseosta yhteensä 220g ja 200g jauhettuja broilerin siipiä. Luunsirut tulevat vielä ulos suurimmaiseksi osaksi sellaisenaan, joten sai 1/2tl kalsiumia lihakasvisseoksessa. Osa ruoasta jää vieläkin syömättä samoin kuin makupalat tekevät kauppansa vain rajoitetusti. Hoikkanenhan pienoinen on, joten en uskalla alkaa ainakaan rajoittamaan ruoan määrää.

Käpyjen ja apiloiden tuhoamisen jälkeen iski väsy. Koska ei millään malttanut rauhoittua nukkumaan, vaikka silmät jo meinasivat painua kiinni, autoin asiaa laittamalla riiviön hihnaan. Nyt painutaan unten maille, huomenna on taas uusi jännittävä päivä, kun Camus joutuu ensimmäistä kertaa hoitoon juhlien ajaksi. Onneksi hoitaja on varmasti luotettava ja aina yhtä rauhallinen Sólas on turvana uudessa tilanteessa.

Suomi on vapaan sanan maa

Että voi pienellä pennulla olla kovasti asiaa. Meidän perheessä ainakin kommunikointi toimii. Camus kertoo ystävällisesti ääneen jokaisen pienenkin yksityiskohdan, mikä ei hänen mielestään ole kohdallaan. Pissahädän vinkumalla, kakkahädän vinkumalla kovempaa, väsymisen mouruamalla ja kiljumalla, tylsistymisen kiljumalla, turvattoman olon huutamalla, saamansa kolhut huutamalla ja räyhäämällä kolhun aiheuttajalle purren samalla kaikkea mikä osuu kohdalle. Mielenkiintoista. Temperamenttinen pieni. Toistaiseksi rähinän ja puremisen rauhoittamiseen toimii hellä, mutta tiukka ote niskasta ja matalalla äänellä hitaasti puhuminen. On toinen kyllä suloinen ja luottavainen, vaikka sen on vaikea tajuta, ettei tässä talossa saa periksi huutamalla. Hurjaa, minkä raivokohtauksen sai, kun olisi halunnut tulla alas sohvalta, mutta ei uskaltanut hypätä eikä liukua itse. Pohdiskeltiin siinä kasvotusten, miten asian voisi parhaiten korjata ja tulin vastaan tekemällä päiväpeitosta liukumäen, jota pitkin pääsi liukumaan itse alas. 

Pojat ovat ottaneet tavaksi iltapäiväpainit, joissa Camus rökittää Sólasia, joka ottaa iskut vastaan arvostettavalla huumorintajulla. Isoveikka ei suutu, vaikka toinen roikkuu ulkonakin koko ajan hampailla kiinni takajaloissa ja hännässä.

Iltapäivällä käytiin mutka Sellon ostoskeskuksessa ostamassa pojalle leveämpi vinttikoirille sopiva panta ja voi että oli paljon ihmeteltävää ja paljon asiaakin, kunnes nukahti tyytyväisenä syliini masu täynnä kuivattua naudankeuhkoa. Samalla saatin harjoitella autossa olemista. Vaikka menomatkalla kuuntelimmekin äänekästä protestia, joka pysyi jokseenkin kurissa naudanmahan paloilla, paluumatka meni pennun nukkuessa jalkatilassa. Illalla Camus nukkui niin sikeästi, että missasi yhden ruokailun, eikä kuitenkaan jaksanut syödä myöhemmin sen enempää kuin normaalisti kerralla syö.

                                        Uusi upea panta.

Aamulla pentu sai 120g kalkkuna-sisäelin-kasvisseosta eiliseltä ja puolelta päivin 200g jauhettuja broilerinsiipiä, kun oli niin nälkäinen. Jyrsi päälle vielä Sólasilta jäänyttä naudan rintaluuta. Sitten ei ruoka maistunutkaan kuin myöhään illalla, jolloin söi kalkkuna-sika-nauta-kasvisseosta, johon lisäsin 1/3tl kalsiumia. Syynä tähän se, että vaikka lihaluumix on näyttänyt sulavan ihan ok, eilisen jauhetun poron luunsirut tulivat tänään ulos melkein sellaisenaan. Koska vaikuttaa siltä, että kaikki luut eivät sula, lisään vähän kalsiumia kerran päivässä liha-kasvisseokseen, kunnes totean luiden sulavan paremmin. Ummetusta tai löysää vatsaa en ole kuitenkaan havainnut.

Huomasin tänään itsestäni vainoharhaisuuden piirteitä, kun aloin tuijottelemaan Camus´n etujalkojen niveliä, löytäen niistä muka vinoutta. Googletin heti 8 viikkoisen borzoin pennun kuvia ja kappas vaan, ihan samanlaiset jalathan meidän riiviöllä on kuin kaikilla muillakin.

Molemmat koirat olivat juuri mukana yöllisellä kävelyllä. Camus protestoi, kun ei saanut kävellä mukana koko matkaa, mutta pääsi sentään juoksemaan suurelle nurmikentälle. Sólasin panta löytyi viime yönä, kiitos tarkkasilmäisen naapurimme. Oli tippunut pöheikköön, kun tämä oman elämänsä greyhound törmäsi aidan tolppaan juostessaan. Ei ollut itse moksiskaan tapahtuneesta, mutta pannan lukko aukesi ryminässä. Huomenna on taas uusi jännittävä päivä, kun koirat pääsevät matkustamaan autossa ja viettämään kesälomaa maalle. Pojat tuolla jo tuhisevatkin pedeissään. Hyvä levätä kunnolla, niin jaksaa taas seikkailla.

Koiranpennun esikoulu vol.1

Camus ottaa koko ajan enemmän kontaktia ja eilen alettiin harjoittelemaan meidän talon sääntöjä. 1. käsiä, varpaita, lahkeita, hihoja ja kasvoja ei saa purra. Järsimistä varten löytyy leluja ja luita. 2. Toisten ruokakupille ei mennä. 3. On ihan ok, että ihmiset käyvät vessassa ja parvekkeella ja laittavat oven kiinni.

Hyvin edistyy pienen ymmärrys. Tässä vaiheessa on vielä helppo puuttua käytökseen. Onneksi Sólas on niin lunki kaveri, että siitä on hyvä ottaa mallia. Aina Sólaskaan ei kuitenkaan saa sitä arvostusta, minkä ansaitsisi.

Sisäsiisteyden opettelu on edistynyt omalla tavallaan. Kun pentu kävelee eteiseen, on noin kaksi sekuntia aikaa toimia. Joskus istuutuu odottamaan ja yrittää pidättää, mutta eihän siitä vielä mitään oikein tule. Ulkona pikku borzoi on julistanut sodan kasvikuntaa vastaan. Lehdet, oksat, kukat ja erityisesti piharatamot saavat kovaa kyytiä tältä pienpedolta. City-kanien papanat kiinnostaisivat suunnattomasti kumpaakin koiraa, mutta toistaiseksi olen kieltänyt kokonaan nämä herkkupalat.

Eilen kävi useampi vieras katsomassa pentua ja erityisen ihania olivat Camus’n mielestä ystävämme lapsenlapset, jotka leikkivät pennun väsyksiin ja untenmaille. Sólaskin nautti saamastaan huomiosta ja runsaista rapsutuksista.

Päivän ruoka koostui lihaluumixistä 2x120g ja lohi-kalkkuna-kasvisseoksesta2x160. Pieni rakastaa lohta ja söi sitä todella hyvällä ruokahalulla. Lihaluumix ei maistunut ihan niin hyvin, joten lisäsin lohiseokseen hieman kalsiumia.

Viime öisellä yölenkillä Sólasilta tippui pimeässä toinen heijastinpanta, ja kävimme etsiskelemässä sitä poitsujen kanssa aamulla. Pantaa ei valitettavasti löytynyt, mutta Camus sai purkaa energiaa nurmikentällä ja nukkui koko aamupäivän, heräten välillä vain syömään, juomaan ja pissalle.

Tänään Camus aloitti päivänsä kalkkuna-kananmuna-porkkana-kesäkurpitsa-merilevä-pellavansiemenöljy seoksella. Kananmuna ei ollut mikään suuri menestys, mutta sai kuitenkin alas sen 120g. Lounaaksi tarjosin jauhettua poroa pellavansiemenöljyllä ja kalanmaksaöljyllä sekä lacto health probiooteilla ja sitä menikin 180g. Iltapäivän seokseen vaihdoin kananmunan siansisäelinseokseen, eikä toinen suostunut syömään kuin 60g. Illalla saa taas jauhettua poroa, tavoitteena 180g. Pikkuinen näyttää edelleen minun silmääni hoikalta, mutta ei enää niin paljon kuin viikonloppuna. Ainakin on muuten kasvanut ja lihakset ovat alkaneet jo näkyä päivittäisen nurmella kirmaamisen seurauksena.

On ollut hämmentävää huomata, kuinka oma mieliala vaikuttaa koiranpennun käyttäytymiseen. Sólas on niin rauhallinen, että sitä täytyy todella tarkastella huomatakseen milloin koira on stressaantunut ja mikä on outoa käyttäytymistä. Pentu reagoi heti ihmisen ärtymykseen ja kärsimättömyyteen, vaikka kuinka sen nielisi ja pitäisi sisällään, alkaa käyttäytyä kuin pahinkin riiviö, ei kuuntele mitään houkutteluja eikä ota kontaktia. No siinäkin saa katsoa itseään peiliin. Toisaalta Camusta huomaa kyllä jo borzoimaista omanarvontuntoa ja temperamenttiakin pojasta löytyy aimo annos. Mielenkiinnolla odotellaan minkälainen murrosikäinen tästä kaverista aikanaan kasvaa.

Protesti! Mä oon jo iso poika!

Camus on kotiutunut todella hyvin. Aivan suloinen pikku tassuttelija. Ottaa paljon kontaktia ja kävelee itse hissiin, ulos, nurmikolle ja takaisin. Tulee hienosti luokse ja istuutuu eteen nimeä huudettaessa ja pyytää äänekkäästi ulos, kun on hätä.

Nukkui huikeat kuusi tuntia viime yönä ja pari lisää, kun oli päässyt ensin ulos ja saanut aamuruoan. Ihanan rauhallinen yö, olikin itsellä jo vähän univelkaa maksettavana. Päikkäreillekin rauhoittui, kun vetäydyimme koko porukka makkariin, suljimme sälekaihtimet ja laitoimme huoneen oven kiinni.

Sólas näyttää pitävän tulokkaasta. Tänään pojat ovat leikkineet jo vähän painileikkejä. Pienempi seuraa isomman perässä joka paikkaan, jopa nukkuu samassa asennossa kyljessä kiinni.  Onneksi isoveli on todella hellä pienen kanssa ja tarkistaa vähän väliä katseella meiltä ihmisiltä, ovatko leikit varmasti ok. 

Ruokakin on maistunut tänään hieman paremmin. Aamulla Camus jaksoi syödä lihakasvisseosta 120g. Korvasin naudanlihan rasvaisella kalkkunanlihalla ja lisäsin siihen hieman kurkkua ja persiljaa. Muuten koostumus oli sama kuin eilen. Iltapaivällä söi hyvällä ruokahalulla samaa seosta toiset 120g voin kera. Puolelta päivin nautiskeli lihaluumixiä 150g ja illalla noin 120g. Lisäsin jokaiseen ateriaan 1/2tl kalanmaksaöljyä ja hippusen lacto healthia. Lisäksi on saanut aika reilusti kuivattua naudanmahaa nameina.

Ettei kaikki olisi vain ihanan auvoista, on Camus päättänyt olevansa niinkuin isot koirat ainakin, eikä halua itseään kannettavan sylissä, kun muut saavat kävellä. Monipuolisesti eri äänteitä sisältävä protesti kajahtaa ilmoille heti, kun poistutaan talon läheisyydestä. Ei kai siinä muuta, mutta toinen ei vielä tajua, ettei pääse maahan ennen kuin rauhoittuu. En uskalla noin nuoren koiran antaa kävellä liikaa asfaltilla, enkä haistella tienvierustoja. Koirapuistoon ei myöskään mennä. Mahtavuutta asuinalueessamme ovat suuret puistoalueet ja syrjäiset metsäpolut, jonne pienen pennun tietyllä varauksella uskaltaa viedä leikkimään.

Ihmettelen hieman monen koiranomistajan tarvetta päästää oma koiransa tervehtimään pientä pentua. Ja sitä, ettei moni tajua pysyä kauempana edes saadessaan tietää, että pennulla ei ole vielä rokotuksia. Vaikkei oma koira ole sairas, voi sen kautta kulkeutua pöpöjä, jotka ovat pennulle vaarallisia. Pitää olla itse todella tarkkana, ettei Camus vain livahda tuntemattomien koirien luo.

Kohta puolin vedetään ulkona iltariehat ja sitten vetäydytään nukkumaan, että pikkuinen jaksaa huomenna taas tutkiskella uutta ihmeellistä elämäänsä. 

 Ps. Tää istuminen tilanteessa kuin tilanteessa on niin se juttu