Levottomat tuulet puhaltaa

Camus täyttää tänään 7kk. Säkäkorkeutta on noin 75 cm, painoa ei ole mitattu vähään aikaan. Voisin kuvitella, että lähemmäs kolmeakymmentä kiloa menee. Viimeisen kuukauden poitsu on saanut aamuisin vaihtelevasti 500g murren murkinan lihakasvismixiä/multimixiä/lohta ja kasviksia/kanamunia ja kasviksia ja illalla 500g lihaluumixiä tai noin 500g lihaisia luita.

Ensimmäisissä näyttelyissäkin käytiin kuukausi sitten. Harmi, että poitsu oli hieman väsyneen oloinen sinä aamuna, mutta ihan mallikkaasti juoksi kehässä ja antoi katsoa hampaansa loppujen lopuksi nätisti. J

Vauhtia on tullut lisää ja kaiken kaikkiaan Camuslaisesta on kasvanut hellyttävä nuori hurmuri. 

 

 

Nukkumisasennot ovat säilyneet hieman erikoisina.

Joululoma vietettiin upeissa joulumaisemissa lapissa. 

Matkustettiin junalla pohjoiseen ja bussilla ja junalla takaisin. Mikäs pojilla siinä chillaillessa ja uusia tuttavuuksia tehdessä.

 

Perillä odotti hämmästynyttä borzoita lumihanget, niitäkös piti ihmetellä.

Eilen käytiin hakemassa pojille uusi pikkuveli Savosta. Suloisen pehmoisen möyheä beauceron pentu Black Carambas Stratovarius tuli ilahduttamaan uuden vuoden vaihdetta. Kyllä olin eilen onnellinen ottaessani kolmen upean koirakaverin hihnat käteeni iltalenkillä. Kerrassaan verrattomia tuhisijoita jokainen omalla persoonallisella tavallaan.

Tänään sitten ilo muuttui osittain suureksi suruksi. Aikansa kutakin. Camus’n virallinen omistaja on tullut siihen tulokseen, että myy koiran pois toisaalle nyt, kun Sólasilla on toinen kaveri. Minulla koira on valitettavasti ollut viime kuukaudet vain hoidossa. Pikku venakko ei siis enää huomisesta lähtien kuulu meidän laumaamme. 

Ihan hirveää on luopua rakkaasta ystävästä. Niin paljon on koettu ja niin paljon on vietetty aikaa yhdessä pikkuisen kanssa. Kaikki ne valvotut yöt, kun toinen oli loukkaantunut tai sairaana. Kaikki ne päikkärit sohvalla lusikassa. Sadat ellei tuhannet yhteiset lenkit sekä epäonnistumisen ja onnistumisen hetket. Onneksi olen tallentanut muistoja oikein urakalla niin tekstin kuin kuvienkin muodossa. Ikävä on jo sydäntä raastava ja vaikea on selittää itselleen, miksi asioiden piti mennä näin. Ainoa lohtu tässä on se, että toinen pääsee onneksi hyvään kotiin ja vielä tähän ihan lähelle. Kotiin, mihin on saanut jo aiemmin tutustua ja missä siitä aidosti välitetään ja sen tarpeet osataan huomioida. Huoli on silti suuri tulevaisuudesta, kun tietää olleensa toiselle aina se lähin ja tärkein olento maan päällä. 

Tämän tarinan opetus: Elämä ei ole reilua, eikä koskaan tiedä mitä tulee vastaan. 

Jokainen menetys lähellä, niin ihminen kuin lemmikkikin, vie mukanaan palan sielua ja sydäntä. Me kaikki täällä sohvan pohjalla toivotamme Rakastetulle Camylaiselle hyvää elämää uudessa, toivottavasti loppuelämän kodissa. Otetaan tästä yhdessä sohvalla loikoilusta vielä kerran kaikki irti yhteisiä hetkiä muistellen.

 

    

Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan
en onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
enää hetken luonas olla saan

Ei tästä saa sen suurempaa
se riittää kun me muistetaan

JE T'EMBRASSE TRÈS FORT <3

Active dog

Tylsistymisen välttämiseksi Camus’n kaveri Demi lupautui lainaamaan aktivointileluja sairasloman ajaksi.

 

Aktivointipallon kanssa pitää olla tarkkana, ettei juokse sen perässä ympäriinsä, mutta kyllä ne makupalat saa ulos ihan makuuasennossa sohvallakin. Tekniikka (I eat you ball) on ainakin pettämätön...

 

Lihaluumix on helppo antaa kongista ja pentu saa samalla rauhallista tekemistä. Kumpikin koira rakastaa kongia.

 

Dog dominoa jaksaisi pelata vaikka koko päivän. Helppo versio menee kuin vettä vaan. Onneksi peliä saa vaikeutettua.

Naksuttimeen ehdollistaminen on alkanut. Kohta päästään harjoittelemaan jo temppuja :)

Kovanonnen pentunen

Luin tuossa edellistä blogitekstiä ja voi, kun elämä olisikin jatkunut yhtä helppona. Viime viikonloppuna Camus loukkasi itsensä jälleen. Tällä kertaa päätti saada yhtäkkisen hyppykohtauksen ja otti osumaa kivetykseen takajalan polvi edellä. Vingahti ja aristeli vähän jalkaa, mutta ei sitten vaikuttanut olevan sen suurempaa hätää. Seuraavana päivänä polvinivel naksahti muutaman kerran kävellessä ja aloin seurailla koiran liikkumista. Sitä seuraavana päivänä nivel naksui jo joka askeleella. Seurasin eläinlääkärin ohjeen mukaan pari päivää tilannetta päästämättä koiraa juoksemaan. Oireet kuitenkin jatkuivat, pentu ontui satunnaisesti jalkaansa ja jouduimme jälleen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Onneksi oli ortopediaan erikoistunut lääkäri paikalla. Seurauksena rauhoitus, röntgen, kipulääkekuuri ja 2 viikkoa lepoa. Voitte uskoa, miten helppo on kertoa 4 kk vanhalle pennulle, ettei se saa juosta, hyppiä, riehua eikä pääse ulos kuin hihnassa tarpeilleen. Pentu on niin turhautunut, että vaikuttaa siltä kuin demoni yrittäisi repiä tiensä ulos sen ruumiista. Tänään on tarkoitus metsästää jostain naksutin, kun oma on kateissa. Pakko tuolle jotain virikkeitä on luiden syömisen lisäksi antaa, joten sama opettaa hyödyttömän hauskoja temppuja. Mielellään sellaisia, joissa ei joudu käyttämään polviniveltään.

Sólasillakin on raukalla kestämistä. Camus ei jätä toista hetkeksikään rauhaan.

Toivottavasti pieni nyt paranee nopeasti eikä tällaista tapahdu enää vähään aikaan. On meillä ihmisillä niin sydän kuin budjettikin tiukoilla pienen eläinlääkärireissujen takia. Ainahan sitä tuntuu, että on jotenkin epäonnistunut omistajana, kun toinen pieni on kipeänä. Vaikka miten tuonkaan tilanteen olisi voinut mitenkään ennakoida tai estää, ei mitenkään.

Ruokinnan suhteen kaikki on mennyt hyvin ja kysyntää olisi jopa enemmän kuin tarjontaa. Saa syötyä jo naudan rintaluita, sian selkärankaa sekä kalkkunankauloja ja luut sulavatkin jo hyvin. Luonne on ainakin osoittautunut sosiaaliseksi ja ystävälliseksi. Suloisia sylihauvoja ovat kumpikin <3

Mörköikää odotellessa

 

Eugenian Carus Camus 4kk. Itse päivänsankari ei ollut potretista mitenkään innostunut... ;)

Meidän riiviöstä on kasvanut oikein hieno koiranalku. On ollut täysin sisäsiisti viikon, ulkona tarvitsee käydä enää vain 3-4 kertaa päivässä (parasta!). Viikon aikana on tapahtunutkin sitten suuria muutoksia pennun luonteessa. Tässä muutamia uusia kehityksen suuntia:

Enää ei, luojan kiitos, hauko suuhun ihan mitä tahansa tieltä. Katsekontaktin hakeminen on parantunut. Ei juurikaan hypi ihmisiä vasten. Kulkee ihan ok hihnassa. Ainoastaan maata pitkin lentävät lehdet ovat ylivoimainen ärsyke. On rauhallinen ja makupalan avulla aika hyvin kontaktissa, vaikka vastaantuleva koira räyhää meille. Antaa harjata jalatkin ja katsoa hampaat seisoen rauhassa paikoillaan. Tykkää käydä lämpimässä suihkussa. Muutenkin voi alkaa puhumaan jo tottelevaisesta koirasta. Melkein kuin olisikin kaksi isoa koiraa talossa. Kyllä kannatti panostaa pennun koulutukseen!

 

Camus et les feuilles mortes 21.9

 

Erkonomia ennen kaikkea.

 

Kukkulan kuninkaat

 

Yksi ihmeellisistä uusista jutuista: Camus tarjoaa Sólasille lelua.

 

Kaverikuva <3

 

Torstaina oli havaittavissa jotain ihme energiaa. Ensin jumii Sólas kesken liikkeen

 

Ja perässä jumii Camus.

Perjantaina vierailtiin illanistujaisissa. Tyypit etsivät tietenkin kiellettyjen listalla olevan sängyn jälkeen mukavimman makuualustan... :D

 

Pyykkikassi ja mattokasa, onko parempaa?!

Yksi ei ehkä niin hyvä juttu on "mörköiän" selvä lähestyminen. Camus ei missään nimessä ole arka, ennemminkin utelias ja tänään ensimmäisen kerran reagoi ulkona ihan normaaleihin asioihin perääntymällä. Namia naaman eteen, niin kaikki oli taas hyvin ja päästiin Mbarille asti nauttimaan 4kk synttäreiden kunniaksi siankorvaa (Camus) ja Lattea (minä) koiraystävällisessä kahvilassa. Nomnom Camus pitää julkisista paikoista, kun siellä on niin monta ystävällistä rapsuttajaa ihan vain Hänen Majesteettiaan varten. Kotonakin on niin sylihauvaa, että! Koko ajan pitäisi saada olla sylissä paijattavana.

 

Edelleenkin pienelle riittää tunti vapaana riehumista, pienet painit Sólasin kanssa ja hieman aktivointia päivässä. Loppuajan nukkuu mitä älyttömämmissä asennoissa äänekkäästi kuorsaten. 

 

Päivän liikkiskuva: Sólas ja pupunen päiväunilla. <3